{"id":605,"date":"2012-09-03T18:19:53","date_gmt":"2012-09-03T18:19:53","guid":{"rendered":"http:\/\/test.themolitor.com\/producer\/?page_id=6"},"modified":"2023-12-13T13:03:58","modified_gmt":"2023-12-13T13:03:58","slug":"about","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/about\/","title":{"rendered":"Varjakka"},"content":{"rendered":"

Varjakka is a small village located across the bay from Oulu, Finland.<\/span>
<\/span>It has a school, harbour, manor house, bar and is currently home to around 400 households.<\/span>
<\/span>A small deserted Island sits just off the coast, accessible by boat or cable ferry in the Summer, and by walking or skiing when the sea becomes frozen.<\/span><\/p>\n

This was not always the case.<\/p>\n

100 years ago, Varjakka was a busy industrial centre, with the island home to Varjakka Sawmill – one of the biggest in Europe at the time. The mill attracted workers from all over Finland, Sweden and Russia and Varjakka was home to most of the 700 employees. In 1929, the Wall Street crash had affected international trade and when the main drive shaft failed, it was decided that the mill was no longer viable. Gradually the island became abandoned. During the second world war, prisoners from the nearby POW camp worked on the island making charcoal. It was a holiday destination in the 50s, 60s, 70s and early 80s but today it sits quietly, waiting for its uncertain future.<\/p>\n<\/p>\n\n

\n
\"\"
Varjakka Sawmill    copyright: \u00a9 Kansallisarkisto\/Ule\u00e5 oy:n p\u00e4\u00e4konttorin I arkisto<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n
\n\n\n
\n
\"\"
Photograph: Janne-Pekka Manninen<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Lienee soveliasta sanoa,<\/strong> ett\u00e4 Varjakan ensimm\u00e4inen asukas on Varjakan vanha m\u00e4nty. Se on seist\u00e4 t\u00f6rr\u00f6tt\u00e4nyt siell\u00e4 jo yli 400 vuotta, milloin palvellen petolintujen pes\u00e4puuna, merimiesten merimerkkin\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4isten kotikadun vartijana. Se on ollut paikoillaan kun Varjakka on pilkist\u00e4nyt vasta pienen\u00e4 luotona Per\u00e4meren aaltojen alta, ja oli vasta pieni taimi kun sen vastarannalla sijaitseva Oulu on perustettiin. Se on n\u00e4hnyt, kuinka Oulunsalo kasvoi kiinni mantereeseen ja kuinka Oulunsalon ja Kempeleen v\u00e4linen Sokeansalmi maatui umpeen. <\/p>\n\n\n\n

Paitsi ett\u00e4 se on n\u00e4hnyt yht\u00e4 sun toista, Varjakan m\u00e4nty on my\u00f6s selvinnyt kaikenlaisesta. Se sai kasvaa rauhassa, koska mik\u00e4\u00e4n Varjakan niemell\u00e4 vaeltava el\u00e4in ei sit\u00e4 jostain syyst\u00e4 sy\u00f6nyt, eik\u00e4 siihen kaiveltu koloja tervaksen toivossa. Varjakan vanhaa m\u00e4nty\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kaadettu polttopuuksi eik\u00e4 se p\u00e4\u00e4tynyt lautatarhalle. Se sai kasvaa kaikessa rauhassa ja todistaa Per\u00e4meren rantojen tapahtumia, joita ihmiset kirjasivat toisista puista kaadetuille ja valmistetuille papereille erilaisina asia- ja kauppakirjoina, saarnoina, dokumentteina, raastupien p\u00f6yt\u00e4kirjoina, ilmoituksina ja huudatuksina, kirjein\u00e4 ja p\u00e4iv\u00e4kirjamerkint\u00f6in\u00e4, sakkoina, tuomioina ja lupatodistuksina. <\/p>\n\n\n\n

Kaikkea ei kuitenkaan kirjoiteta muistiin, ja siksi onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuunnella heit\u00e4, joilla on viel\u00e4 tarinoita, juttuja ja kaskuja kerrottavanaan. Heit\u00e4 kuunnellessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 muistaa my\u00f6s, ett\u00e4 tapahtumat tallentuvat my\u00f6s ihmisiin erilaisilla tiedostamattomilla tavoilla, kuten vaikkapa traumoina, joiden vaikutukset voivat kantaa sukupolvien yli. N\u00e4in usein tapahtuukin esimerkiksi sodissa tai suurissa onnettomuuksissa. Nekin ovat osa Varjakan historiaa.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan kirjoihin ja kansiin kirjoitettu historia on palasina v\u00e4h\u00e4n siell\u00e4 sun t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Oulunsalon historiaa k\u00e4sitteleviss\u00e4 tietokirjoissa yleens\u00e4 l\u00f6ytyy joku maininta Varjakasta, samoin suomalaista sahateollisuutta k\u00e4sittelevist\u00e4 opuksista. Tiina Kuokkanen ty\u00f6ryhmineen on kartoittanut Varjakan historiallista aineistoa ja julkaissut aiheesta artikkeleita, viimeisimp\u00e4n\u00e4 Tekniikan Waiheita -julkaisussa yhdess\u00e4 Noora Hemmingin kanssa kirjoituksessa Varjakan saha (1900\u20131929) lasten ja nuorten ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4. Iines Myllyojan Kun sahan pilli piipasi -kirja avaa ikkunan Varjakan saareen ja historiaan varjakkalaisen silmin. Lis\u00e4ksi olen aivan varma, ett\u00e4 Kansallisarkiston Oulun toimipisteest\u00e4 l\u00f6ytyy ilmeisimpien Varjakan sahaa k\u00e4sittelevien arkistokokonaisuuksien lis\u00e4ksi my\u00f6s muita aarteita \u2013 uskaltaisin ramata, ett\u00e4 ainakin paikallisten nimismiespiirien arkistoista l\u00f6ytyisi yht\u00e4 sun toista mielenkiintoista luettavaa. <\/p>\n\n\n\n

Monet taiteentekij\u00e4t ovat ammentaneet aineistoa Varjakasta, kuten esimerkiksi Flow Productionsin paikkasidonnainen ja immersiivinen taide-el\u00e4mys Varjakka vuonna 2014. Varjakan m\u00e4nnyn luota l\u00e4htee taidepolku ja vanhoissa Kukonkujan ja Finninkadun raunioissa on mahdollista astua taiden\u00e4yttelyyn puhelinsovelluksen avulla. Noin muutamia mainitakseni.<\/p>\n\n\n\n

Nyt t\u00e4ss\u00e4 luettava minihistoriikki on vasta pintaraapaisu. Mutta toivon, ett\u00e4 tuo raapaisu ei umpeudu, vaan syvenee ja levenee suoranaiseksi v\u00e4yl\u00e4ksi, joka houkuttaa Varjakan pariin uusiakin tekij\u00f6it\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Minulla on ollut mit\u00e4 suurin ilo ty\u00f6skennell\u00e4 Varjakka-aiheisen aineiston parissa touko-elokuussa 2023. Ty\u00f6skentelyni on ollut osa Koneen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamaa Keho on Dacha -taideprojektia, jossa sain vapaat k\u00e4det suunnata kirjallisen mielenkiintoni t\u00e4ysin oman mieleni mukaan. Toisinaan vapaus voi jopa hieman ahdistaa, mutta t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa se avasi uusia, erilaisia polkuja niin tekstin tuottamiseen kuin tutkimisen tapaan. Osan teksteist\u00e4 voi lukea projektin kokoavassa, 1. syyskuuta 2023 julkistetussa julkaisussa, osa julkaistaan t\u00e4ll\u00e4 nettisivulla. Mutta suurin osa j\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ni kirjoitusohjelman Varjakka-nimiseen kansioon, jossa on tiedostoja nimelt\u00e4\u00e4n muun muassa Soutajapoika, Surma ja Kun l\u00e4ht\u00f6k\u00e4sky tuli. Toivottavasti apurahakeijut ovat suosiollisia ja mahdollistavat n\u00e4idenkin tarinoiden julkaisun t\u00e4ss\u00e4 joku p\u00e4iv\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Sit\u00e4 odotellessa, l\u00e4mmin kiitos koko ty\u00f6ryhm\u00e4lle eli Tanja R\u00e5manille, John Collingwoodille, Kaisa Rundelinille, Minna Kangasmaalle, Tuomo Kangasmaalle, Janne-Pekka Manniselle ja L\u00f6l\u00e4 Vlasenkolle. Erityiskiitokset Tapio Moilaselle, tuolle Varjakan el\u00e4v\u00e4lle historiankirjalle, jonka apu t\u00e4t\u00e4 pient\u00e4 historiakatsausta kirjoittaessa oli korvaamaton. Samoin kiit\u00e4n Jussi Calamniusta ja Juhani Myllyl\u00e4\u00e4 tausta-aineiston toimittamisesta. <\/p>\n\n\n\n

Oulunsalossa 31.8.2023<\/p>\n\n\n\n

Jonna Pulkkinen<\/em><\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Maan nousemisesta isovihaan ja isojakoon<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aluksi kaikkialla oli pelkk\u00e4\u00e4 vett\u00e4, ja ajan kuluessa pinnan alta nousi esille maata \u2013 aivan kuten joka paikassa muuallakin.<\/p>\n\n\n\n

Per\u00e4meren pohjukassa maa kohosi meren alta hitaasti ja varmasti id\u00e4nsuunnasta alkaen. Oulujoki virtasi jo kivikaudella ja se laski mereen jossain kohtaa Muhoksen it\u00e4puolella. Maa kohosi noin yhdeks\u00e4n metri\u00e4 vuosisadassa ja noin 2800 vuotta ennen ajanlaskun alkua merenpinnan alta pilkisti Sankivaara. Noin sata vuotta ennen ajanlaskun alkua maa oli kuiva Kontinkankaan kohdalla ja 1300-luvulla ajanlaskun alkamisen j\u00e4lkeen, jolloin voidaan puhua jo Ruotsin vallan ajasta tai Suomen keskiajasta, Linnasaari oli noussut maan alta.  <\/p>\n\n\n\n

Maa oli alkanut kohota, koska mannerj\u00e4\u00e4tik\u00f6n paine sen p\u00e4\u00e4lt\u00e4 oli sulanut. Nykyisen Per\u00e4meren kohdalla oli Baltian kilveksi kutsutussa peruskalliossa lommo, joka oli alkanut hiljalleen oieta.<\/p>\n\n\n\n

Noin nelj\u00e4sataa vuotta sitten t\u00e4m\u00e4 lommo oli oiennut ja kohonnut niin, ett\u00e4 Varjakka eli Varjakanniemi ja Varjakansaari pilkistiv\u00e4t Per\u00e4meren pinnan alta pienin\u00e4 luotoina. Alueen l\u00e4nsiranta oli hiekkaa ja dyynej\u00e4, joissa oli jo jotain kasvillisuutta \u2013 siell\u00e4 kasvoi ainakin rantahein\u00e4\u00e4, variksenmarjaa sek\u00e4 m\u00e4nnyntaimia. Kempele oli pelkk\u00e4 harjumuodostuma, ja sen ja Oulunsalon saaren v\u00e4liss\u00e4 oli Sokeansalmi, jota pitkin kulki laivareitti.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Oulunsalo, tai Owla Sala, kuten sit\u00e4 tuolloin kutsuttiin, alkoi kehitty\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4ksi kauppapaikaksi vuoden 1323 P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan j\u00e4lkeen, jolloin Oulujoen seutu j\u00e4i Novgorodin hallintaan rajan etel\u00e4puolisen alueen j\u00e4\u00e4dess\u00e4 Ruotsille. Tuolloin Per\u00e4meren aallot huuhtoivat viel\u00e4 nykyisen Varjakan saaren ja niemen yli. My\u00f6s Oulunsalo oli tuolloin viel\u00e4 suuri saari, jolta oli matkaa mantereelle useita kilometrej\u00e4. Oulunsaloon oli alkanut muodostua vakinaista asutusta, kun Novogorodin kukistamat karjalaiset olivat alkaneet muuttaa vasta merest\u00e4 kohonneelle rannikolle P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan j\u00e4lkeen. Saman vuosisadan aikana Oulun seudulle muutti v\u00e4ke\u00e4 my\u00f6s Satakunnan alueelta. Oulun seudulle syntyi ja vahvistui kyli\u00e4 Oulunsalon lis\u00e4ksi Liminkaan, Oulunsuuhun, Laitasaareen, Kelloon ja Haukiputaalle.<\/p>\n\n\n\n

Karjalaisten tekem\u00e4 matka Owla Salaan oli yhteens\u00e4 15 peninkulmaa. Reitti alkoi Laatokalta, jonka j\u00e4lkeen matkaa taitettiin tiet\u00e4 pitkin Pyh\u00e4j\u00e4rvelle saakka. Sielt\u00e4 matka jatkui Orivedelle ja Pielisjoen kautta Pielisj\u00e4rvelle, josta suunta otettiin latvavesien kautta maansel\u00e4n yli Ouluj\u00e4rven vesist\u00f6\u00f6n. Siell\u00e4 ensimm\u00e4inen kohde oli Nuasj\u00e4rvi, josta matka jatkui Ouluj\u00e4rve\u00e4 ja Oulujokea pitkin Ouluun. Erityisesti Pielisen ja Oulun v\u00e4linen reitti oli karjalaisten yksi t\u00e4rkeimpi\u00e4 liikennev\u00e4yli\u00e4 l\u00e4pi koko keskiajan. Yksi reitin eduista oli se, ett\u00e4 se oli hyvin suojattu suurimman osaa matkaa. Toinen t\u00e4rke\u00e4 reitti kulki Savon vesilt\u00e4 Suonnejoen, Iisveden, Rasvangin, Nilakan, Pielaveden, Pyh\u00e4j\u00e4rven ja Pyh\u00e4joen kautta Pohjanlahdelle. T\u00e4t\u00e4 reitti\u00e4 k\u00e4ytettiin erityisesti er\u00e4nk\u00e4yntiin. N\u00e4m\u00e4 reitit olivat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 jo ennen P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhaa.<\/p>\n\n\n\n

Seudulle rakennettiin my\u00f6s kirkkoja roomalaiskatolisen kirkon tuella. Vanhimmat kirkot perustettiin 1300-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4 Iihin, Tornioon, Kemiin ja Saloisiin, mutta Oulujokisuu j\u00e4i kirkkoa vaille sen uhanalaisen aseman takia. Kun alueelle vihdoin 1400-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 perustettiin seurakunta, se sijoitettiin turvallisuussyist\u00e4 Liminkaan.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Ihmisen kyky el\u00e4\u00e4 rauhassa on aina ollut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kyseenalainen, joten 22 vuotta P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan j\u00e4lkeen vuonna 1345 Ruotsi p\u00e4\u00e4tti liitt\u00e4\u00e4 Kemijokeen asti ulottuvat alueet Turun hiippakuntaan. N\u00e4in alueen omistus muuttui kiistanalaiseksi, mist\u00e4 seurasivat novgorodilaisten ja ven\u00e4l\u00e4isten Ouluun asti ulottuvat h\u00e4vitysretket. On arvioitu, ett\u00e4 Novgorod oli hallitseva valtiollinen tekij\u00e4 Oulun seudulla aina 1360-luvulle saakka. Oulun linnan ensimm\u00e4iset varustukset rakennettiin vuonna 1375. Kaksi vuotta sen j\u00e4lkeen Oulun seudun ja samalla koko Pohjois-Pohjanmaan valtiollinen omistus ja alueen verotus alkoivat kallistua Ruotsille. P\u00e4hkin\u00e4saaren rauhan pohjoinen raja siis murtui.<\/p>\n\n\n\n

Ven\u00e4l\u00e4isten hy\u00f6kk\u00e4ykset seudulle jatkuivat seuraavalla vuosisadalla. Tuon vuosisadan viimeisin ja tuhoisin hy\u00f6kk\u00e4ys tehtiin vuonna 1496, jolloin ven\u00e4l\u00e4iset h\u00e4vittiv\u00e4t laajan alueen aina Torniosta Siikajoelle saakka. Tuho oli valtava: ven\u00e4l\u00e4iset polttivat talot, surmasivat ihmisi\u00e4 ja ottivat vankeja. Uuden vuosisadan koitettua tilanne kuitenkin rauhoittui jonkin verran.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Owla Sala oli suosittu kauppapaikka niin karjalaisten, novgorodilaisten kuin satakuntalaisten keskuudessa. Heid\u00e4n tekemi\u00e4\u00e4n kauppak\u00e4yntej\u00e4 kutsuttiin pohjank\u00e4ynneiksi, joita pyrittiin my\u00f6s rajoittamaan. Esimerkiksi vienankarjalaiset saivat rauhan aikana luvan tulla k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa Turkansaaressa, josta ei kuitenkaan ollut lupa laskea veneell\u00e4 merenrantaan saakka. Kaikki eiv\u00e4t kuitenkaan rajoituksista v\u00e4litt\u00e4neet, vaan tekiv\u00e4t ry\u00f6st\u00f6retki\u00e4 ja hy\u00f6kk\u00e4iliv\u00e4t milloin minnekin. Kauppapaikan historia ulottunee pitk\u00e4lle 1300-luvun puolelle, sill\u00e4 Oulunsalosta on l\u00f6ydetty kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen aikaisia rahoja sis\u00e4lt\u00e4nyt aarre.<\/p>\n\n\n\n

Owla Salassa j\u00e4rjestettiin niin talvi- kuin kes\u00e4markkinoita, mutta ne my\u00f6s houkuttelivat paikalle hy\u00f6kk\u00e4\u00e4ji\u00e4. N\u00e4in k\u00e4vi ainakin jouluna 1415, kun novgorodilaiset tekiv\u00e4t ry\u00f6st\u00f6retken Owla Salan kauppapaikalle ja aiheuttivat suurta vahinkoa paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavaroineen p\u00e4ivineen olleille turkulaisille porvareille. Novgorodilaisten aiheuttama tuho oli niin suurta, ett\u00e4 korvauksia yritettiin saada viel\u00e4 28 vuotta tapahtumien j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

1400-luvulla kauppapaikan sijainnin edullisuus alkoi kuitenkin muuttua, sill\u00e4 sen satama alkoi maatua. Niinp\u00e4 kauppapaikka siirtyi Oulujokisuulle ilmeisesti jo 1400-luvun alkupuolella. Ven\u00e4j\u00e4 tunnusti Ruotsin omistusoikeuden Oulun seudun ja Ouluj\u00e4rven alueisiin vuoden 1595 T\u00e4yssin\u00e4n rauhassa. Viel\u00e4 tuolloin Suomen pohjoisin kaupunki oli Rauma. Tulevan Oulun merkitys oli kuitenkin alkanut kasvaa, sill\u00e4 Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa oli my\u00f6nt\u00e4nyt Oululle sek\u00e4 Iille, Torniolle ja Kemille luvan toimia kauppapaikkoina vuonna 1531.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

1600-luvulle tultaessa maa oli kohonnut Oulunsalon ja nykyisen Kempeleen v\u00e4lisess\u00e4 Sokeansalmessa niin, etteiv\u00e4t laivat mahtuneet siit\u00e4 en\u00e4\u00e4 kulkemaan. Vuonna 1657 maaherra Johan Graan antoi Kempeleen Gabriel Monkalle teht\u00e4v\u00e4ksi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 salmi ruoppaamalla kulkukelpoisena. Palkkioksi Monkka sai vapautuksen sotav\u00e4enotosta ja ruodutuksesta.<\/p>\n\n\n\n

Maa oli vihdoin kohonnut my\u00f6s Oulunsalon alueen l\u00e4nsirannalla, siell\u00e4, miss\u00e4 my\u00f6hemmin olisi paikka nimelt\u00e4\u00e4n Varjakka. Alue alkoi olla asutuskelpoista aluetta 1600-luvun lopussa \u2013 vesij\u00e4tt\u00f6maata, mutta kuitenkin. Tuolloin alue jaettiin kolmelle talonpojalle eli Hinrikki Ervastille, Johannes Ervastille ja Lassi Muikulle.  Alueen asuttaminen eteni kuitenkin hitaasti muun muassa vuosien 1695-1697 suurten katovuosien takia. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Katovuodet olivat 1600-luvulla sangen tavallisia, mutta vuosien 1695-1697 katovuodet olivat tavanomaista vaikeampia. Pohjois-Pohjanmaalla kuoli n\u00e4iden vuosien n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n seurauksena noin 11 500 henke\u00e4 eli noin kolmannes v\u00e4est\u00f6st\u00e4. Oulunsalossa suurin romahdus v\u00e4est\u00f6luvussa n\u00e4htiin vuosien 1697 ja 1698 v\u00e4lisen\u00e4 talvena, jonka tuloksena vuoden 1698 henkikirjav\u00e4kiluku oli noin puolet vuoden 1695 vastaavasta. Henkikirjojen mukaan Oulunsalossa oli vuonna 1698 kuollut 15 henkirahaa maksanutta, kolme kerj\u00e4l\u00e4ist\u00e4, nelj\u00e4 rutik\u00f6yh\u00e4\u00e4, paenneita tai muuttaneita 13, ja kuusi ihmist\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja sairauksiin. Todellisuudessa kuolleitten m\u00e4\u00e4r\u00e4 ei voi tarkasti todentaa henkikirjojen perusteella, sill\u00e4 henkikirjoista poisj\u00e4\u00e4nti tarkoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 henkirahan maksun laiminly\u00f6nti\u00e4. Tiloja merkittiin autioituneeksi yhteens\u00e4 viisi vuonna 1697. N\u00e4m\u00e4 tilat kuuluivat Sarkkiselle, Anttilalle, Vilppulalle, Raumalalle ja Taavettilalle. N\u00e4ist\u00e4 pari vuotta my\u00f6hemmin autiona oli en\u00e4\u00e4 Taavettilan pieni tila Salonp\u00e4\u00e4ss\u00e4, joka liitettiin vuonna 1708 Helasen tilaan. My\u00f6hemmin autioitunut Kiltun talo oli liitetty vuonna 1700 Ervastiin, mutta erotettiin j\u00e4lleen omaksi tilakseen viitisen vuotta my\u00f6hemmin, jolloin tilan asukkaaksi valittiin Matti Matinpoika Hasu.<\/p>\n\n\n\n

Oulunsalon ja siten my\u00f6s Varjakan kohdalla on s\u00e4ilynyt vain v\u00e4h\u00e4n tietoja koskien suuria katovuosia. Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 oulunsalolaiset lainasivat viljaa Kempeleest\u00e4 ja todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s Limingasta, jossa saatiin muita pit\u00e4ji\u00e4 parempia satoja.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4est\u00f6n nopea v\u00e4heneminen tarkoitti tietysti ty\u00f6voimapulaa, v\u00e4hentyneit\u00e4 verotuloja ja k\u00f6yhyytt\u00e4. Verot oli maksettava tilanmenetyksen uhalla, joten moni tilallinen otti velkaa selviyty\u00e4kseen. Toisinaan apuun tuli tienoon vaikutusvaltaisia: esimerkiksi Sarkkisen tilalta ainoana katovuosista elossa s\u00e4ilynyt t\u00e4ysi-ik\u00e4inen perillinen Hannu Matinpoika sai lainaa Oulun pormestari Gabriel Gr\u00e5\u00e5lta.<\/p>\n\n\n\n

Katovuodet kurittivat tilojen omistajia kuitenkin sen verran v\u00e4h\u00e4n, ett\u00e4 Oulunsalossa ainoastaan yhden tilan omistus siirtyi vanhan omistajasuvun ulkopuolelle. Nisius Kaakisen talo myytiin kempelel\u00e4iselle Jooseppi Joosepinpoika Junttilalle 350 kuparitaalerilla vuonna 1702. Tuona vuonna Oulunsalon henkikirjoihin oli merkitty 75 henke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Uusi vuosisata alkoi ven\u00e4l\u00e4isen ylivallan ajalla vuosina 1714-1721. Nyky\u00e4\u00e4n nuo vuodet tunnetaan isonavihana.<\/p>\n\n\n\n

Isonvihan juuret olivat suuressa Pohjan sodassa, joka oli alkanut talvella 1700. Siin\u00e4 oli kyse Ruotsin suurvalta-asemasta. Sodan alkaessa vain 17-vuotias Kaarle XII halusi nujertaa Ven\u00e4j\u00e4n, mutta koki karvaan tappion Pultavan taistelussa, syv\u00e4ll\u00e4 Ukrainassa kes\u00e4ll\u00e4 1709. Ven\u00e4j\u00e4\u00e4 hallitsi tuolloin tsaari Pietari I, joka my\u00f6s Pietari Suurena tunnetaan. Pultavan taistelu, joka oli suorastaan veril\u00f6yly, oli suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu ja se p\u00e4\u00e4tti Ruotsin suurvaltakauden.<\/p>\n\n\n\n

Tuolla sotaretkell\u00e4 kuoli my\u00f6s tuhansia suomalaisia sotilaita, mutta ennen kaikkea tappio Pultavassa tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isill\u00e4 oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 vapaa p\u00e4\u00e4sy Ruotsin it\u00e4iseen maakuntaan. Ven\u00e4j\u00e4n joukot suorastaan vy\u00f6ryiv\u00e4t Suomenniemelle. Viimeinen vakava yritys pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset oli Pohjanmaalla Isonkyr\u00f6n Napuen taistelussa helmikuussa 1714. Kerrotaan, ett\u00e4 viel\u00e4 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 Kyr\u00f6njoki suorastaan l\u00f6yhk\u00e4si ja sen pintaan nousi turvonneita ruumiita. Taistelun j\u00e4lkeisen\u00e4 talvena Isossakyr\u00f6ss\u00e4 syntyi yli 20 aviotonta lasta, mik\u00e4 kertoi ven\u00e4l\u00e4isten joukkojen moraalittomasta toimintatavasta.<\/p>\n\n\n\n

Syksyll\u00e4 1714 my\u00f6s Pohjois-Pohjanmaalla paettiin jo niin ripe\u00e4sti kuin p\u00e4\u00e4stiin. Ven\u00e4l\u00e4iset olivat kuluttaneet kev\u00e4\u00e4n ja kes\u00e4n vuonna 1714 murhaten, ry\u00f6st\u00e4en ja raiskaten Oulunsalossa. Syksyn koittaessa ven\u00e4l\u00e4iset jatkoivat verist\u00e4 matkaansa Hailuotoon ja riehuivat siell\u00e4 murhaten satoja ihmisi\u00e4 kirveell\u00e4. T\u00e4m\u00e4 21. syyskuuta 1714 tapahtunut verity\u00f6 tunnetaan nyky\u00e4\u00e4n nimell\u00e4 murhaperjantai. Oulun kaupungista pakenemaan p\u00e4\u00e4siv\u00e4t porvarit, papit ja virkamiehet, p\u00e4\u00e4osin Ruotsiin. Oulun raastuvassa p\u00e4iv\u00e4ttiin viimeinen p\u00f6yt\u00e4kirja 8. syyskuuta 1714, ja siit\u00e4 kahden kuukauden kuluttua ven\u00e4l\u00e4isjoukot olivatkin kaupungissa. Talven j\u00e4lkeen Oulu oli poltettu. <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4ke\u00e4 pakeni my\u00f6s Oulun ymp\u00e4ryskunnista, kuten Oulunsalosta. Helaset pakenivat merelle ja asettuivat Seittenkaaren saarelle, miss\u00e4 he viettiv\u00e4t seuraavat seitsem\u00e4n vuotta. Todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s pienelle Malurin saarelle paettiin. On kuitenkin muistettava, ett\u00e4 pakeneminen oli etuoikeus ihmisille, joilla oli varaa ja joita ei ollut sidottu maahan. Etenkin Oulun ymp\u00e4ryskunnissa v\u00e4ki j\u00e4i aloilleen, koska kuka muuten olisi hoitanut karjan ja viljelykset. Jotkut piiloutuivat l\u00e4helle, kuten Holstin talon mummo, joka pelastautui piiloutumalla tilan pellolla olevaan vanhaan kaivoon. Suurimman osan koteihinsa j\u00e4\u00e4neiden kohtalo oli kuitenkin v\u00e4kivaltainen ja raaka. N\u00e4in oulunsalolainen kestikievari Esko Juhonpoika Eskonsipo kuvaili n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4 palattuaan kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1716 Torniosta, jonne oli h\u00e4n oli paennut ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

“Ven\u00e4l\u00e4isten j\u00e4ljilt\u00e4 hengiss\u00e4 oli ainoastaan kourallinen tuttavia ja heid\u00e4tkin oli kidutettu heikkokuntoisiksi. Hirvitt\u00e4vimm\u00e4lt\u00e4 tuntui kuitenkin er\u00e4\u00e4st\u00e4 talosta ja sen pihamaalta tehty l\u00f6yt\u00f6. Pari pienokaista istui tuvan lattialla kylmiss\u00e4\u00e4n, n\u00e4lkiintynein\u00e4 ja tuvan lattialle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 jyvi\u00e4 sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4. Tuvassa oli my\u00f6s pikkulasten ruumiita ja niit\u00e4 oli viel\u00e4kin enemm\u00e4n pihamaalla. N\u00e4m\u00e4 luvultaan l\u00e4hes kaksikymment\u00e4 ruumista oululaiset kaupunginpalvelija Israel Ervasti ja merimies Yrj\u00f6 Yrj\u00f6npoika k\u00e4viv\u00e4t noutamassa ja hautaamassa Oulun kirkkomaahan.”<\/p>\n\n\n\n

Maaliskuussa 1716 ven\u00e4l\u00e4iset kiduttivat talollinen Simo Ervastia, joka kidutuksen p\u00e4\u00e4tytytty\u00e4 paljasti rahak\u00e4tk\u00f6n, jossa oli kymmenen plootua, Ruotsin vallan aikaisia isoja kuparirahoja. T\u00e4m\u00e4 ei kuitenkaan hy\u00f6kk\u00e4\u00e4jille riitt\u00e4nyt, vaan he kiduttivat Ervastia uudelleen \u2013 mist\u00e4 h\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 sitten selvinnytk\u00e4\u00e4n. Samana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 ven\u00e4l\u00e4iset veiv\u00e4t leskivaimo Anna Juhontytt\u00e4ren, Joose Samulinpojan lesken Pirkon, talollisen Simo Muikun ja talollisen lesken Liisa Nauskan Oulunsalon Toukolaan kidutettaviksi. Kestikievari Esko Eskonsipo l\u00f6ysi n\u00e4m\u00e4kin uhrit muutaman p\u00e4iv\u00e4n kuluttua. Leskivaimo Anna ja leski Pirkko kituivat niin, ett\u00e4 kuolivat vammoihinsa, talollinen Simo Muikku ja leski Liisa Nauska selvisiv\u00e4t miten kuten.<\/p>\n\n\n\n

Silmitt\u00f6m\u00e4n teurastuksen taustalla oli Pietari Suuren antama k\u00e4sky tuhota Pohjois-Pohjanmaa. Alueelle oli ollut tarkoitus tehd\u00e4 peninkulmittain eli useita kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4 leve\u00e4\u00e4 joutomaata, jotta Ruotsin armeijalla ei olisi ollut mink\u00e4\u00e4nlaisia toimintaedellytyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vuosisadan loppuun menness\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isen ylivallan aikaa alettiin kutsua isoksivihaksi. Se oli kansan, rahvaan antama nimi \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen raa’alle ja julmalle miehitykselle. Vastoin joitakin k\u00e4sityksi\u00e4 isoviha ei ole suomalaiskansallisen historiankirjoituksen luoma k\u00e4site. Kuinka ajanjakso, jonka yksi hirvitt\u00e4vimpi\u00e4 piirteit\u00e4 oli orjien, my\u00f6s lasten ja teini-ik\u00e4isten, ry\u00f6st\u00e4minen mill\u00e4\u00e4n voisikaan saada nimens\u00e4 salonkiv\u00e4elt\u00e4 \u2013 heist\u00e4 kun useimmat onnistuivat pakenemaan.<\/p>\n\n\n\n

Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Oulusta noin viisi prosenttia, joista suurin osa oli lapsia, vietiin orjiksi Ven\u00e4j\u00e4lle. Yksi heist\u00e4 oli Kristoffer Mikkelinpoika Toppelius, joka onnistui palaamaan kotiinsa vuosien j\u00e4lkeen. Kristoffer Toppelius oli Zacharias Topeliuksen is\u00e4n isois\u00e4 \u2013 ja aihe pojanpojanpoikansa my\u00f6hemmin Lukemista lapsille -kokoelmassa julkaistuun Koivu ja t\u00e4hti -satuun. Kokoelma julkaistiin vuonna 1893.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Ihmisten el\u00e4m\u00e4\u00e4 ei myll\u00e4nnyt ainoastaan sota, vaan my\u00f6s maank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 uudistettiin. Isojako alkoi Oulunsalossa 1700-luvun puolenv\u00e4lin j\u00e4lkeen. Vuosina 1757-1786 jaettiin pellot ja niityt, metsien osalta isojako jatkui aina 1900-luvulle saakka.<\/p>\n\n\n\n

Isojako oli maanjakotoimitus, jolla korvattiin vanha sarkajako. Voitaneen puhua er\u00e4\u00e4nlaisesta maank\u00e4yt\u00f6n keskitt\u00e4misest\u00e4: talojen kapeat ja hajallaan sijaitsevat peltosarat haluttiin jakaa harvemmiksi ja isommiksi lohkoiksi. Isojaolla haluttiin my\u00f6s puuttua ns. vainiopakon aiheuttamiin ongelmiin. Koska talojen pelto-omistukset oli jaettu kapeisiin sarkoihin useille vainioille, oli kunkin vainion ty\u00f6t teht\u00e4v\u00e4 yht\u00e4 aikaa, ettei olisi vahingoitettu naapurin saraa esimerkiksi kulkemalla sen yli.<\/p>\n\n\n\n

Kuten suurilla uudistuksilla yleens\u00e4, my\u00f6s isojaolla oli oma poliittinen taustansa. Ruotsi oli menett\u00e4nyt suuressa Pohjan sodassa Ven\u00e4j\u00e4lle Liivinmaan, joka oli toiminut Ruotsin valtakunnan vilja-aittana. Sen menetys sek\u00e4 maan kasvava v\u00e4kiluku pakottivat miettim\u00e4\u00e4n uusia, tehokkaampia maank\u00e4ytt\u00f6tapoja.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan niemess\u00e4 eli mantereen puolella oli Varjakka-niminen tila jo vuoden 1762 isojakokartassa, vaikka sen perustamisvuoden sanotaan olleen 1775. T\u00e4ll\u00e4 tilalla oli my\u00f6s kookas p\u00e4\u00e4rakennus ainakin jo vuonna 1785, joka sijaitsi nykyisen pihapiirin kaakkoislaidalla niin, ett\u00e4 rakennuksen p\u00e4\u00e4ty antoi merelle. Tuolloin rakennus my\u00f6s merkittiin merimerkiksi Henrik Wacklinin merikarttaan. 1800-luvun alussa tilan is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 oli Jaakko Eerikinpoika Warjakka. Lis\u00e4ksi Muikun tilalla oleva Antti Sarkkisen m\u00e4kitupa nimettiin uudistilaksi.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 tila siirtyi Franz\u00e9nin suvun omistukseen ja vuonna 1871 Frans Johan Franz\u00e9n vuokrasi tilan Oulun l\u00e4\u00e4nin pahatapaisten poikien kasvatuslaitosta varten. Tilalla oli kaksikerroksinen p\u00e4\u00e4rakennus, jossa oli kymmenen huonetta. Lis\u00e4ksi tilalla oli kaksi makasiinia, pieni navetta ja nelihuoneinen sivurakennus. Kasvatuslaitos toimi Varjakassa vuoteen 1880 saakka, jolloin tulipalo tuhosi tilan rakennukset. <\/p>\n\n\n\n

Jo ennen mantereen puoleisen Varjakan hankintaa F. J. Franz\u00e9n oli hankkinut itselleen niin ik\u00e4\u00e4n mantereella, Ervastinkyl\u00e4ss\u00e4, sijainneen Kosusen tilan vuonna 1842. Kauppaan kuului my\u00f6s Varjakan saari, jonne Franz\u00e9n rakennutti kartanon, jossa h\u00e4n perheineen asui aluksi kes\u00e4isin ja vuodesta 1875 l\u00e4htien vakituisesti ymp\u00e4ri vuoden. <\/p>\n\n\n\n

Vuodesta 1869 l\u00e4htien saaren kartanoa is\u00e4nn\u00f6i Frans Johan Ferdinand Franz\u00e9n, F.J. Franz\u00e9nin vuonna 1845 syntynyt poika. Vuotta ennen h\u00e4nen kuolemaansa Varjakan is\u00e4nn\u00e4ksi astui Georg Gustaf eli Jori Franz\u00e9n vuonna 1883. Jori Franz\u00e9n oli merikapteeni ja maanviljelij\u00e4 \u2013 ja tuolloin viel\u00e4 vanhapoika, jonka huushollia hoitivat h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 ja em\u00e4nt\u00e4piika. <\/p>\n\n\n\n

Laivavarvi<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jo ennen kuin Hans Erik Kela (Kelahaara), joka my\u00f6hemmin my\u00f6s Kelan Erkkin\u00e4 tunnettiin, oli syntynyt, oli Varjakasta laskettu viimeinen purjealus vesille. Parkki Salo, joka oli kooltaan kaikkein suurin Varjakassa rakennetuista purjelaivoista, laskettiin vesille vuonna 1862 ja oli kaiken kaikkiaan viides Varjakan laivavarvilla rakennetuista purjelaivoista. Kun Salo otti suunnan maailman merille, sen kannella seisoi my\u00f6s  15-vuotias Jori Franz\u00e9n.<\/p>\n\n\n\n

Vaan ei Erkki Kela n\u00e4hnyt Varjakassa vieraillutta h\u00f6yrylaivaakaan. Ei ainakaan niin, ett\u00e4 h\u00e4n siit\u00e4 mit\u00e4\u00e4n muistaisi. Pikisaaressa, Oulun Konepaja Oy:n rakentama h\u00f6yrylaiva Wilho nimitt\u00e4in teki neitsytmatkansa Varjakkaan elokuun lopussa, sen 29. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vuonna 1878. Kes\u00e4kuun 25. p\u00e4iv\u00e4 syntynyt Erkki-vauva oli tuolloin vain kolme kuukautta vanha \u2013 tai nuori \u2013 eik\u00e4 tiennyt hienosta neitsytmatkasta saati F.J. Franz\u00e9nin sen kunniaksi j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 kesteist\u00e4 yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Franz\u00e9n kutsui saareen vieraita mielell\u00e4\u00e4n. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 juhannuksena h\u00e4nen vieraanvaraisuudestaan sai nauttia ainakin Candelinien kuulun kauppahuoneen tyt\u00e4r Ester, joka my\u00f6hemmin vanhemmalla i\u00e4ll\u00e4\u00e4n muisteli l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4 Varjakan juhannusjuhlia, joihin Franz\u00e9n oli j\u00e4rjest\u00e4nyt kyydin hinaaja Kokolla.<\/p>\n\n\n\n

Wilho oli konepajan toinen valmistama h\u00f6yrylaiva. Ensimm\u00e4inen oli nimelt\u00e4\u00e4n Alku, jonka puinen kaimalaiva oli valmistunut vuonna 1856 Varjakan laivavarvilla, jonka oululainen laivanvarustaja ja kauppias Frans Johan Franz\u00e9n oli perustanut vuonna 1842 tekemiens\u00e4 maakauppojen j\u00e4lkeen. T\u00e4m\u00e4n mantereella sijaitsevan Kosusen tilan lis\u00e4ksi kauppaan kuului my\u00f6s V\u00e4h\u00e4-Varjakan saari eli Ulkovarjakka, jonka nimi vakiintui my\u00f6hemmin Varjakaksi. Kymmenen vuotta my\u00f6hemmin eli vuonna 1852 samainen F.J. Franz\u00e9n perusti Varjakan saaren etel\u00e4rannalle laivaveist\u00e4m\u00f6n ja hursti- eli s\u00e4kkikangastehtaan. Laivaveist\u00e4m\u00f6 muodostui kahdesta pitk\u00e4nomaisesta kasarmista. Toisessa niist\u00e4 s\u00e4ilytettiin purjelaivan k\u00f6liksi tarkoitettua j\u00e4ttil\u00e4ism\u00e4ist\u00e4 vanhaa em\u00e4puuta.<\/p>\n\n\n\n

Laivavarvin toiminta alkoi sotaisissa merkeiss\u00e4. Ven\u00e4j\u00e4 oli nimitt\u00e4in alkanut pyrki\u00e4 laajentumaan ja se oli esitt\u00e4nyt uhkavaatimuksen, ett\u00e4 tsaari Nikolai I oli tunnustettava Osmanien valtakunnan eli Turkin ortodoksikristittyjen ylimm\u00e4ksi suojelijaksi. Turkki ei siihen suostunut ja vastatoimena Ven\u00e4j\u00e4 valtasi Moldovan ja Valakian ruhtinaskunnat kes\u00e4ll\u00e4 1843. Turkki vastasi julistamalla sodan lokakuussa, ja liittolaisiksi se sai Ranskan, Sardinian ja Englannin, jotka antoivat oman sodanjulistuksensa maaliskuussa 1854.<\/p>\n\n\n\n

Liittoutuneet hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t Ouluun alkukes\u00e4st\u00e4 1854, kaksi vuotta Varjakan laivatelakan perustamisen j\u00e4lkeen. Nelj\u00e4n englantilaisen sotalaivan osasto saapui Pohjanlahdelle etsim\u00e4\u00e4n ven\u00e4l\u00e4isten varustuksia, joita Tukholmasta saadun tiedustelutiedon mukaan oli linnoitus ja 12 000 miehen armeija. Todellisuudessa Oulussa oli alle 30 hengen kasakkaosasto, joka sekin hylk\u00e4si Limingantullin asemapaikkansa, kun kaupungin asukkaat sit\u00e4 pyysiv\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Toukokuun 30. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1854 Raahesta n\u00e4htiin nousevan savua. Taivasta tavoittelevat roihut olivat per\u00e4isin terva- ja puutavaravarastoista sek\u00e4 kymmenest\u00e4 aluksesta, jotka englantilaiset olivat sytytt\u00e4neet palamaan, koska he olivat ep\u00e4illeet niit\u00e4 tykkiveneiksi. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 t\u00e4m\u00e4 englantilainen sotalaivaosasto ilmestyi Oulun rannalta n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n horisonttiin.<\/p>\n\n\n\n

Kaupunkilaiset alkoivat paeta, mutta koska tuolloin purjehtiminen oli hidasta, aikaa karistaa kaupungin tomut jaloista oli hyvin. Seilattuaan Kellon edustalle englantilaiset kaappasivat nelj\u00e4 tervajahtia miehist\u00f6ineen sek\u00e4 yhden kuunarin, jonka miehist\u00f6 ehti paeta. Kaikki nelj\u00e4 tervajahtia poltettiin.<\/p>\n\n\n\n

Kun vihollisalukset ankkuroituivat Toppilan redille iltakymmenen aikaan, n\u00e4htiin, ett\u00e4 englantilaiset olivat saapuneet kahdella h\u00f6yryfregatilla ja kahdella h\u00f6yrykorvetilla. L\u00e4\u00e4nin kuvern\u00f6\u00f6ri Alexander Lavonius ja Oulun porvaristo l\u00e4hettiv\u00e4t l\u00e4hetyst\u00f6n pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n Oulun s\u00e4\u00e4st\u00e4mist\u00e4. Laivojen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6, kontra-amiraali  Honway Plumridge vastasi englanniksi ja ruotsiksi annetulla julistuksella, joka julkaistiin my\u00f6s Suomettaressa 23. kes\u00e4kuuta 1854.<\/p>\n\n\n\n

“Englantilainen Amiraali ei tahdo h\u00e4tyytt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 tehd\u00e4 pahaa yksityisille ihmisille ja heid\u00e4n omaisuudellensa. H\u00e4n aikoo waan h\u00e4witt\u00e4\u00e4 warustuksia, puolustusneuwoja, laiwoja, laiwain ainekaluja ja Wen\u00e4j\u00e4n keisarin omaisuutta. Niin kauwan kuin asujamet owat rauhallisesti huoneissansa pit\u00e4\u00e4 heid\u00e4n nauttia suojelusta, mutta jos he auttawat Wen\u00e4j\u00e4n joukkoja, kohdellaan heit\u00e4 niinkuin wihollisia ainakin. Englantilainen Amiraali haluaapi ett\u00e4 waimo-ihmiset ja lapset wied\u00e4\u00e4n kaupungista pois.”<\/p>\n\n\n\n

Julistuksen antamisen j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 sanoi, ett\u00e4 h\u00e4vitys alkaa kymmenen minuutin kuluttua. Ja niin laivoista l\u00e4hti kolmisenkymment\u00e4 venett\u00e4, jotka kantoivat yhteens\u00e4 yli 500 miest\u00e4. Suurin osa laivoista suuntasi kohti kaupunkia ja Toppilaa, oululaiset kokoontuivat sankoin joukoin Pokkit\u00f6rm\u00e4lle seuraamaan vihollisen rantautumista.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi laivoista l\u00e4hti kohti Varjakkaa, miss\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t polttivat Varjakan tuoreella laivavarvilla rakenteilla olleen purjelaivan, jonka rakentamisvuodeksi on merkitty 1847. Itse laivavarvi j\u00e4i kuitenkin polttamatta.<\/p>\n\n\n\n

Samana y\u00f6n\u00e4 kun hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t vierailivat Varjakassa, he tuhosivat my\u00f6s Pikisaaren, Kokkosaaren, Korkeasaaren ja Vasikkasaaren laivavarvit, satamalaiturit ja niiss\u00e4 olleet laivat. Hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t polttivat my\u00f6s Toppilan tervahovin eli tervavarastoalueen ja suurimman osan rantamakasiineista. Oli ehtinyt kulua vain muutama hassu p\u00e4iv\u00e4 siit\u00e4, kun Oulussa oli t\u00e4hystelty Raahesta nousevaa savua, kun Valkea kaupunki oli itse liekeiss\u00e4. Tyrn\u00e4v\u00e4lle hy\u00f6kk\u00e4yst\u00e4 turvaan viety Margaretha Ahola muisteli my\u00f6hemmin sanomalehti Kalevan haastattelussa vuonna 1939, ett\u00e4: “Tyrn\u00e4v\u00e4n miehet t\u00e4hysteliv\u00e4t Ouluun p\u00e4in saadakseen selville, poltettiinko Oulu”. Ja t\u00e4hystelt\u00e4v\u00e4\u00e4 olikin riitt\u00e4nyt, sill\u00e4 Oulusta oli noussut sankka, hyvin musta savu englantilaisten sytytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 tervahovista.<\/p>\n\n\n\n

Oululaiset olivat varautuneet hy\u00f6kk\u00e4ykseen poistamalla Oulun edustan meriv\u00e4yl\u00e4lt\u00e4 merimerkit englantilaisten hy\u00f6kk\u00e4yksen vaikeuttamiseksi. Kaupunkiin rantautuminen oli hankalaa, koska v\u00e4yl\u00e4 oli karikkoinen ja mutkainen. Englantilaiset olivat  kuitenkin ottaneet vangeikseen paikallisia merimiehi\u00e4, joista yksi, nimelt\u00e4\u00e4n Ananias Michelsson, oli vapaaehtoisesti opastanut hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t Ouluun. My\u00f6hemmin Oulun Wiikko-Sanomat raportoi h\u00e4nen hirtt\u00e4ytyneen Ruotsissa. Englantilaiset hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4t poistuivat Oulun edustalta helluntaisunnuntaina, 4. kes\u00e4kuuta, r\u00e4nt\u00e4sateen saattelemana. He j\u00e4ttiv\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4 kaupungin laskelmien mukaan 380 969 ruplan ja 98 kopeekan tuhot. Oulun kauppalaivasto supistui muutamaan alukseen, satamissa oli poltettu 18 laivaa ja sadat merimiehet ja satamaty\u00f6l\u00e4iset j\u00e4iv\u00e4t vaille ty\u00f6t\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Krimin sodan Varjakkaan loiskuneet mainingit eiv\u00e4t kuitenkaan lannistaneet Franz\u00e9nia, vaan laivanrakennus jatkui ja oli osa yleist\u00e4 Oolannin sodan j\u00e4lkeist\u00e4 puualusten rakennustoiminnan kukoistusta. Oulun ja Iin v\u00e4lisell\u00e4 rannikkokaistaleella oli yhteens\u00e4 yhdeks\u00e4n telakkaa ja Suomen l\u00e4nsirannikon kaupunkien veist\u00e4m\u00f6iss\u00e4 ty\u00f6skenteli yhteens\u00e4 2 300 kirvesmiest\u00e4. Vuonna 1865 kauppalaivasto oli jo puolet suurempi kuin ennen Krimin sotaa. T\u00e4h\u00e4n vaikutti esimerkiksi Yhdysvaltain sis\u00e4llissota, joka paransi merenkulun suhdanteita 1860-luvun alussa. Kotimaassa puolestaan yleinen edistys eli h\u00f6yryk\u00e4ytt\u00f6isten sahojen tulo ja rautateiden synty vilkastutti satamakaupunkeja.<\/p>\n\n\n\n

Krimin sodan j\u00e4lkeen laivanrakennushankkeita suunnattiin aktiivisesti erityisesti Ouluun ja Poriin, koska sota oli aiheuttanut pahoja tuhoja alueilla. Suomen silloinen kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri FR. W.R. Berg ohjasi nimenomaan Ouluun ja Poriin klipperien, tykkiveneiden ja korvettien rakennushankkeita.<\/p>\n\n\n\n

Oulusta tilattiin vuonna 1859 ainakin yksi korvetti, joka oli uppoumaltaan 2 155 tonnia. Laivan pituus oli 66,3 metri\u00e4, leveys 12,1 ja syv\u00e4ys kuusi metri\u00e4. Korvetti rakennettiin m\u00e4nnyst\u00e4 ja tammesta ja sen takilassa oli kolme mastoa, joissa oli kahvelipurjeet raakapurjeiden lis\u00e4ksi. Nimekseen korvetti sai Varjag ja vuonna 1862 se purjehti Kronstadtiin, miss\u00e4 siihen asennettiin tykit ja h\u00f6yrykone. Varjag palveli Ven\u00e4j\u00e4n laivastossa vuoteen 1887 saakka. Varjagin tilaus luonnollisestikin nostatti Oulussa odotuksia uusista sotalaivatilauksista, mutta sellaisia ei en\u00e4\u00e4 jostain syyst\u00e4 saatu, vaikka laivaston johto oli ollut kaikin puolin tyytyv\u00e4inen Varjagiin.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen Varjakassa rakennettu alus, nimelt\u00e4\u00e4n Alku, laskettiin vesille vuonna 1856. Alku oli pieni kuunari, jonka vetoisuus oli 26 l\u00e4sti\u00e4 (yksi l\u00e4sti on vajaa 2 500 kg), pituus 64 ja leveys 18 jalkaa. Seuraavana vuonna vesille laskettiin parkit nimilt\u00e4\u00e4n Franz\u00e9n ja Suomi, jotka olivat Alkua suurempia. Molemmat olivat 134 jalkaa pitki\u00e4, 33 jalkaa leveit\u00e4 ja 250 l\u00e4stin vetoisia. Vuonna 1859 valmistui Franz\u00e9nia ja Suomea 20 jalkaa pitempi ja 313 l\u00e4stin vetoinen parkki Warjakka. Varjakan varvin viimeiseksi laivaksi j\u00e4i vuonna 1862 valmistunut parkki Salo, joka oli siihen asti suurin sek\u00e4 Varjakassa ett\u00e4 Suomessa valmistetuista laivoista. Salon uppouma oli 392 l\u00e4sti\u00e4 ja se oli 170 jalkaa pitk\u00e4. Kolmimastoinen parkkilaiva oli pohjoisten kauppalaivastojen t\u00e4rkein laivatyyppi 1800-luvulla, kuunari taas tarkoitti kaksimastoista laivaa.<\/p>\n\n\n\n

Varjakasta n\u00e4m\u00e4 laivat l\u00e4htiv\u00e4t maailmalle, sill\u00e4 ne oli varustettu kauppahuoneen meriliikennett\u00e4 varten. Kaikki laivat oli tarkoitettu valtameriliikenteeseen pois lukien Alku, joka seilasi l\u00e4hes ainoastaan It\u00e4merell\u00e4 k\u00e4yden v\u00e4lill\u00e4 Lyypekin, Pietarin ja Tukholman satamissa. Franz\u00e9n puolestaan purjehti p\u00e4\u00e4asiassa Englannin vesill\u00e4, mutta k\u00e4vip\u00e4 se ainakin kerran my\u00f6s Odessassa ja Konstantinopolissa. Seilatessaan Panamassa vuonna 1868 Franz\u00e9n vaurioitui ja se hinattiin Floridaan, miss\u00e4 se todettiin korjauskelvottomaksi. Parkki Suomi haaksirikkoutui joulukuussa 1860 Antwerpenin edustalla. Sama kohtalo oli Varjakalla, joka ehti purjehtia aina L\u00e4nsi- ja It\u00e4-Intiaa my\u00f6ten ennen kuin kuin se haaksirikkoutui helmikuussa 1870 Port Saidin edustalla. Salo puolestaan seilasi niin V\u00e4limeren, Amerikan ja L\u00e4nsi-Euroopan vesill\u00e4 ennen kuin se vaurioitui myrskyss\u00e4 vuonna 1877, mink\u00e4 j\u00e4lkeen se myytiin Ranskan Le Havreen.<\/p>\n\n\n\n

Laivanrakennus ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ollut halpaa tai helppoa hommaa. Laivapuut voitiin hankkia telakalle hyvinkin pitk\u00e4n matkan p\u00e4\u00e4st\u00e4, kuten Viitasaarelta ja Iisalmesta, jolloin puut kuljetettiin hankalasti maanteitse tai Pudasj\u00e4rvelt\u00e4 Iijokea pitkin uittamalla. Rautaa sai Oulusta, mutta esimerkiksi ankkurit ja kettingit tuotatettiin Englannista. Purjeet ja k\u00f6ydet hankittiin Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4. Ja toki laivanrakentajille maksettiin my\u00f6s palkkaa. Esimerkiksi vuonna 1857 valmistunut parkkilaiva Franz\u00e9n maksoi l\u00e4hes 33 000 ruplaa.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Laivanrakennus oli Ven\u00e4j\u00e4n vallan aikana keskittynyt Oulun seudulle sek\u00e4 Raaheen, ja se oli merkitt\u00e4v\u00e4 elinkeino 1800-luvulla. Sen kannattavuus perustui muun muassa suomalaisten merimiesten alhaisiin palkkoihin. T\u00e4m\u00e4 kehitys kuitenkin katkesi 1880-luvulla kun h\u00f6yrylaivat alkoivat laskea hintoja. H\u00f6yrykoneiden tekninen kehitys nousi tasolle, jolla niiden k\u00e4ytt\u00f6 laivojen voimal\u00e4hteen\u00e4 kannatti, ja t\u00e4m\u00e4 oli lopulta viimeinen naula Varjakan laivavarvin toiminnalle. Purjelaivojen valmistus loppui, mutta varvia k\u00e4ytettiin laivojen korjauspaikkana kunnes se purettiin vuonna 1919.<\/p>\n\n\n\n

Kamppailu h\u00f6yry- ja purjealusten v\u00e4lill\u00e4 kesti kuitenkin pitk\u00e4\u00e4n, liki vuosisadan. Ensimm\u00e4iset h\u00f6yrykoneet asennettiin laivoihin 1800-luvun alussa. Ensimm\u00e4inen valtamerimatkan tehnyt h\u00f6yrylaiva oli SS Phoneix, joka seilasi kes\u00e4kuussa 1809 New Yorkista Philadelphiaan. Maailman merivallalla Britannialla kesti 1880-luvulle saakka, ett\u00e4 sen h\u00f6yrytonnisto ylitti purjelaivatonniston. H\u00f6yrykoneiden ylivalta toteutui 1870-luvulla, jolloin kehitettiin kaksisylinterinen compound-h\u00f6yrykone, joka v\u00e4hensi kivihiilen tarvetta. N\u00e4in h\u00f6yryn paisunta tapahtui kahdessa vaiheessa, h\u00f6yryn energia saatiin k\u00e4ytetty\u00e4 paremmin ja hy\u00f6tysuhde korkeammaksi. S\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen h\u00f6yrylaivaliikenne Atlantin yli alkoi vuonna 1838. My\u00f6s raudan ja my\u00f6hemmin ter\u00e4ksen yleistyminen laivojen rakennusmateriaalina vaikutti merenkulun kehitykseen. Puu vaihtui ter\u00e4kseen, koska 1800-luvun loppupuolella konvertteritekniikan uudet innovaatiot laskivat tuotantokustannuksia.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan laivavarvin lyhyt eli noin kuusi vuotta kest\u00e4nyt toiminta ajoittui purjelaivakauden loppuun ja pohjalaisen laivanrakennusperinteen viimeiseen, Krimin sodan j\u00e4lkeiseen kukoistuskauteen. Vuonna 1860 Oulussa oli Suomen suurin kauppalaivasto, ja kaupungin merkitt\u00e4vin laivaveist\u00e4m\u00f6 oli yli 40 merikapteenin, virkamiehen ja kauppiaan vuonna 1856 perustama Pateniemen telakka. Pateniemen veist\u00e4m\u00f6n toiminta jatkui siihen saakka, kunnes alueelle perustettiin saha.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Varjakan laivavarvi vaikutti Varjakassa ja Oulunsalossa erityisesti ty\u00f6llist\u00e4j\u00e4n\u00e4. 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen Oulunsaloon oli tullut niin sanottua irtainta v\u00e4est\u00f6\u00e4, joka ty\u00f6llistyi l\u00e4hinn\u00e4 kylv\u00f6- ja sadonkorjuukautena. Heille Varjakan laivavarvi tarjosi lis\u00e4\u00e4 tuloja maatalouden kausity\u00f6n lis\u00e4ksi. Erityisesti vuosina 1856-1857, jolloin oli kato, Varjakan telakka ty\u00f6llisti useita juuri toimeentulon kynnyksell\u00e4 kamppailevaa ihmist\u00e4. Ty\u00f6llist\u00e4minen kevensi seurakunnan vastuuta k\u00f6yh\u00e4inhoidosta.<\/p>\n\n\n\n

Tuolloin k\u00f6yh\u00e4n kuului olla kunniallinen ja n\u00f6yr\u00e4, kunnollinen k\u00f6yh\u00e4. Oulun Wiikko-Sanomissa puitiin Oulunsalon k\u00f6yh\u00e4intilannetta 5. tammikuuta 1856 kertomalla, ett\u00e4 pit\u00e4j\u00e4n tila oli muihin naapuriseurakuntiin verrattuna sangen hyv\u00e4: Oulunsalo oli j\u00e4rjest\u00e4nyt vaivaishoitonsa, er\u00e4\u00e4nlaisen toimeentulotuen edelt\u00e4j\u00e4n, niin, ett\u00e4 kiert\u00e4vi\u00e4 kerj\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ei Oulunsalossa n\u00e4hty lainkaan. Lehti kuitenkin ev\u00e4sti, “ett’ ei kowin herk\u00e4t olla awun annossa; t\u00e4ytyy hywin tarkasti tutkia kutka owat sen tarpeessa; laiskalle ja juopolle on apu usein vahingoksi. Sill\u00e4 moni saattaisi heitt\u00e4yty\u00e4 huolettomuuteen ja juoppouteen ja aiwan kokonaan waiwaishoidon nojaan, jos liika anteliaat oltaisiin”.<\/p>\n\n\n\n

Reilun vuoden kuluttua, 21. helmikuuta 1857 lehti raportoi, kuinka Oulunsalon seurakunnassa edellisvuonna vaivaisapua hakeneet eiv\u00e4t sit\u00e4 sin\u00e4 vuonna hakeneet, vaikka elettiin katovuotta. Lehden mukaan nimenomaan seurakunnan pohjoisp\u00e4\u00e4ss\u00e4 – eli Varjakassa – asuvat olivat olleet erityisen haavoittuvaisia katovuoden seurauksille, mutta apu oli l\u00f6ytynyt Franz\u00e9nin Varjakkaan rakentamasta laivavarvista.<\/p>\n\n\n\n

“Sill\u00e4 mainitulla warwipaikalla on tekeill\u00e4 kaksi laiwaa, ja siell\u00e4 on muutakin ty\u00f6t\u00e4, niin ett\u00e4 joka on ahkera eik\u00e4 tahdo laiskuudessaa p\u00e4iwi\u00e4\u00e4n tuhlata, sille on tarjolla mainitussa paikassa ty\u00f6t\u00e4 ja ruokaa. Hra F:nin hyw\u00e4 syd\u00e4n ja armeliaisuus on pelastanut t\u00e4m\u00e4n talwen ajalla monta onnetonta n\u00e4lk\u00e4\u00e4 n\u00e4kem\u00e4st\u00e4, kun antaa ty\u00f6t\u00e4 ja ulottuwan p\u00e4iw\u00e4-palkan kaikille, jotka haluawat ty\u00f6h\u00f6n menn\u00e4 ja siin\u00e4 olla ahkerat; mutta ‘laiskan leip\u00e4\u00e4’ ei siell\u00e4k\u00e4\u00e4n sanota olewan. — Melkeen uskaltanen sanoa, ett\u00e4 tahallaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 terweet ja ty\u00f6h\u00f6n kykenew\u00e4t joukkoineen puutetta k\u00e4rsiw\u00e4t; ja joka sit\u00e4 k\u00e4rsii, niin h\u00e4lle sanon: menk\u00f6\u00f6n ty\u00f6h\u00f6n W\u00e4h\u00e4\u00e4n Warjakkaan ja olkoon ahkera, niin warmaankaan ei n\u00e4lk\u00e4 ahdistele!”<\/p>\n\n\n\n

Oulunsalon niin sanotut kausity\u00f6tt\u00f6m\u00e4t eiv\u00e4t kuitenkaan yksin pystyneet tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Varjakan telakan ty\u00f6voimatarvetta. Niinp\u00e4 ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 saapui Varjakkaan etel\u00e4ist\u00e4 Suomea my\u00f6ten. Ruotsinkieliselt\u00e4 Etel\u00e4-Pohjanmaalta Varjakkaan saapui erityisesti timpereit\u00e4, Oulusta puolestaan Varjakasta t\u00f6it\u00e4 hakivat sep\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 Oulunsalossa suhtauduttiin Varjakan laivavarviin my\u00f6nteisesti juurikin sen ty\u00f6llist\u00e4vyyden takia, paikkakunnalle muualta saapuneita ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ei toivotettu ainakaan l\u00e4mpim\u00e4sti tervetulleeksi. Seurakunnan kappelikokous p\u00e4\u00e4tti joulukuussa 1856 huomauttaa Franz\u00e9nia siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli pestannut Varjakkaan tuntematonta v\u00e4ke\u00e4 ilman, ett\u00e4 heist\u00e4 olisi tehty asiaankuuluva ilmoitus seurakunnan papille. Huolena oli tietysti se, ett\u00e4 vaivaishoidon kustannukset kasvavat jos muuttoliikett\u00e4 ei mill\u00e4\u00e4n lailla kontrolloida. Paikkakunnalle muuttaneita uusia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 nimitettiinkin variksiksi. My\u00f6hemmin t\u00e4m\u00e4 pelko osoittautui aiheettomaksi, koska kilpailua ty\u00f6voimasta ei laivavarvin ja talollisten v\u00e4lille syntynyt.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Laivavarvilla oli my\u00f6s muita yhteiskunnallisia merkityksi\u00e4, sill\u00e4 Franz\u00e9n perusti omalla kustannuksellaan telakalle kirjaston ja pyh\u00e4koulun kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1861. Opettaja oli laivavarvilla ty\u00f6skentelev\u00e4 rakennusmestari Ferdinand Petterson, joka opetti koululaisille lukemista, laskentoa, piirustusta ja uskontoa. Opetusta annettiin jopa hieman enemm\u00e4n kuin monessa muussa 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 syntyneess\u00e4 pyh\u00e4koulussa. Lis\u00e4ksi opetus oli maksutonta ja sit\u00e4 annettiin suomeksi. Tarjolla oli my\u00f6s ammatillista koulutusta er\u00e4\u00e4nlaisena nykyist\u00e4 oppisopimuskoulutusta vastaavassa muodossa. Laivavarvilla koulutettiin kirvesmiehi\u00e4 niin aikuisista miehist\u00e4 kuin nuorista poikasistakin. Koulutus toteutettiin mestarin johdolla harjoitteluna ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n opetuksena. Koulutus oli ollut Franz\u00e9nin toive, siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4  ammattitaitoisesta v\u00e4est\u00e4 ei ollut telakalla pulaa, mink\u00e4 takia koulutuksen tulokset tuppasivat j\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n keskener\u00e4isiksi. Esimerkiksi marraskuussa 1861 Varjakkaan muutti puolenkymment\u00e4 renki\u00e4 kirvesmiesoppiin. Asiasta kertova Oulun Wiikko-Sanomat raportoi renkien muuttaneen Varjakkaan Salosta, joka todenn\u00e4k\u00f6isesti tarkoitti Oulunsaloa.  <\/p>\n\n\n\n

Franz\u00e9nin perustama kirjasto ajoittuu samaan aikaan ensimm\u00e4isten maaseutukirjastojen kanssa. Kirjastosta lainaaminen oli maksutonta, joka ei viel\u00e4 1800-luvulla ollut tavallista. Kirjaston kirjakokoelmasta ei ole s\u00e4ilynyt tietoa, mutta se lienee sis\u00e4lt\u00e4nyt ajan tavan mukaisesti uskonnollista ja valistavaa kirjallisuutta suomen kielell\u00e4. Franz\u00e9n edisti ty\u00f6l\u00e4isten tulevaisuuden hyvinvointia my\u00f6s perustamalla er\u00e4\u00e4nlaisen el\u00e4kekassan, johon vanhemmat ty\u00f6ntekij\u00e4t saivat halutessaan sijoittaa p\u00e4iv\u00e4palkastaan viisi kopeekkaa.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan saarella arvostettiin ahkeruutta ja raitista, kunnollista el\u00e4m\u00e4\u00e4, jonka eteen kauppaneuvos Franz\u00e9n teki parhaansa. Alkoholi oli yksi suurista ihmiselon pilaajista, joten Varjakassa ei ollut krouvia. Pyh\u00e4koulun katsottiin hy\u00f6dytt\u00e4v\u00e4n yhteis\u00f6\u00e4 erinomaisesti. Oulun Wiikko-Sanomissa Varjakasta kirjoitettiin 28. joulukuuta 1861 seuraavasti: “Siweys kaswaa hiljaisuudessa w\u00e4hitellen meid\u00e4nkin saarellamme. Juoppous ja muut pahat tawat w\u00e4henew\u00e4t. T\u00e4st\u00e4 n\u00e4kee ei turhaan menew\u00e4n sunnuntaikoulunkaan toimen, joka on hyw\u00e4 esimerkki muillekin t\u00e4m\u00e4nlaisille paikoille. Woisi olla moni, joka haluaisi oppia jotain siwistyksen w\u00e4likappaletta paremmin kuin tuota pimeyden juomaa.”<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4ntekev\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n huolimatta F.J. Franz\u00e9n tiesi arvonsa. Yksi tapa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteiskunnallista asemaansa ja varallisuuttaan oli matkustaa n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti. Miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 arvoisa kauppaneuvos \u2013 tai komesrooti, kuten tuolloin murteellisesti sanottiin \u2013 ei soutanut veneell\u00e4 tai ohjastanut hevosia itse. F.J. Franz\u00e9n kulki kaupungissa asioillaaan isolla veneell\u00e4, jossa oli mukana kaksi renki\u00e4 ja konttoristi. Tosin veneess\u00e4k\u00e4\u00e4n Franz\u00e9n ei antanut palvelusv\u00e4kens\u00e4 unohtaa, kuka oli kapteeni, vaan piti itse per\u00e4\u00e4 ja tarvittaessa jopa meloi. My\u00f6s sen verran t\u00e4m\u00e4 kuolemansa j\u00e4lkeen komerovainaaksi nimetty kauppaneuvos piti j\u00f6\u00f6t\u00e4, ett\u00e4 soutaminen tapahtui tahdissa.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1883 F.J. Franz\u00e9nin poika Georg Gustaf eli Jori Franz\u00e9n osti Varjakan tilat sek\u00e4 saaressa ett\u00e4 mantereella ja j\u00e4i viimeiseksi tiloja hallinnoineeksi Franz\u00e9niksi. Komerovainaan pojalla, “Ransseenin kapteenilla” oli nostok\u00f6livene, jolla h\u00e4n sek\u00e4 soutaen ett\u00e4 purjehtien kulki kaupungissa asioillaan. Varjakan ja Oulun v\u00e4liset vedet lienee Franz\u00e9nille kevytt\u00e4 purjehdittavaa, olihan h\u00e4n l\u00e4htenyt maailman merille Varjakassa viimeisen\u00e4 valmistuneen laivan eli Salon kannella vasta 15-vuotiaana. My\u00f6hemmin h\u00e4n purjehti jungmannina my\u00f6s Varjakka-laivassa sek\u00e4 aliper\u00e4miehen\u00e4 j\u00e4lleen Salossa. Vuonna 1868 h\u00e4n suoritti Oulun merikoulussa per\u00e4miehen tutkinnon, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4n purjehti j\u00e4lleen Salon per\u00e4miehen\u00e4 vuosina 1868-1870. Vuonna 1871 Franz\u00e9n suoritti kapteenitutkinnon ja sai my\u00f6s laivaporvarin oikeudet.<\/p>\n\n\n\n

Jori Franz\u00e9n oli kokenut merimies, joka oli purjehtinut is\u00e4ns\u00e4 laivoilla ty\u00f6skennellen kaikilla merimiesasteilla, paitsi kapteenina \u2013 tutkinnostaan huolimatta. Jori Franz\u00e9n seilasi niin It\u00e4merell\u00e4 kuin V\u00e4limerell\u00e4, ja kiersi Hyv\u00e4ntoivonniemen jatkaen purjehdusta Intian vesille vierailemaan Bombayn, Kalkutan ja Rangonin satamiin. Franz\u00e9n purjehti my\u00f6s Atlantin poikki ja n\u00e4ki sen vastarannalla niin New Yorkin kuin my\u00f6s Havannan. Kauppatoiminta ei Franz\u00e9nia kiinnostanut ja niin suvun kauppahuone meni ensimm\u00e4isen kerran konkurssiin vuonna 1870 ja toisen kerran vuonna 1875. Konkurssit lienev\u00e4t ohjanneet Franz\u00e9nin mielenkiinnon maanviljelyyn ja kalastukseen. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli kiinnostunut hevosten kasvatuksesta ja h\u00e4net my\u00f6s tunnettiin huimap\u00e4isen\u00e4 hevosmiehen\u00e4. Kun meri sai syysj\u00e4\u00e4ns\u00e4, Jori Franz\u00e9n oli ensimm\u00e4isen\u00e4 kiit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 hevosen kanssa j\u00e4\u00e4t\u00e4 pitkin vastarannalle.<\/p>\n\n\n\n

Jori Franz\u00e9n oli kenties my\u00f6s ainoa varjakkalainen, joka osallistui purjehduskilpailuihin. Kun vuonna 1881 perustettu Oulun purjehdusseura j\u00e4rjesti ensimm\u00e4iset purjehduskilpailunsa 2. hein\u00e4kuuta vuonna 1882, Jori Franz\u00e9n voitti ensimm\u00e4isen palkinnon paatillaan nimelt\u00e4\u00e4n Silahka. Atte Kalajoen mukaan Silahka-nimi kuvaa hyvin Jori Franz\u00e9nia, joka oli leikkis\u00e4, huumorintajuinen, sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntyylilt\u00e4\u00e4n vaatimaton ja k\u00e4yt\u00f6kselt\u00e4\u00e4n kansanomainen.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Erkki Kela oli syntynyt Oulunsalossa Matti-is\u00e4lleen ja Jenni-\u00e4idilleen. Erkki Kelan is\u00e4 oli hevoskauppias, jolla oli pihapiiriss\u00e4\u00e4n oma talli. Pelkk\u00e4 hevoskauppa ei tuolloin ahkeraakaan yritt\u00e4j\u00e4\u00e4 el\u00e4tt\u00e4nyt, joten Matti Kelan tuoterosterissa oli my\u00f6s heini\u00e4 ja halkoja, joita h\u00e4n myi etenkin kaupungissa asuville ihmisille. Matti Kelan veljet menestyiv\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 ainakin hieman paremmin, vaikka suoranaista puutetta perhe tuskin k\u00e4rsi, ainakaan tuolle ajalle tavanomaista enemp\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kelan talo sai arvovaltaisen vierailijan. Itse kapteeni Jori Franz\u00e9n saapui pist\u00e4ytym\u00e4\u00e4n, koska h\u00e4n tarvitsi lainaksi hevosia: kapteenin karjatilalta olivat hein\u00e4t loppuneet ja h\u00e4n tarvitsi hevosia hakeakseen heini\u00e4 toisesta pit\u00e4j\u00e4st\u00e4. Tuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Erkki Kelan lapsuusvuodet saivat t\u00e4ysin uuden suunnan. Tuolloin viisivuotias Erkki Kela ei arvovaltaista vierasta ujostellut, p\u00e4invastoin. T\u00e4m\u00e4 vallan tuppautui Franz\u00e9nin kapteenin l\u00e4helle, pulisi pikkupojan pulinoitaan ja pian jo veti kapteenin kanssa sormikoukkua. Merikapteeni Franz\u00e9n mieltyi t\u00e4h\u00e4n vilkkaaseen pikkupoikaan – ja pyysi Erkin is\u00e4lt\u00e4 Matti Kelalta lupaa ottaa pikku-Erkki kasvattipojakseen. Pieni Erkki Kela kuuli keskustelun ja sanoi haluavansa l\u00e4hte\u00e4. Kun kapteeni viel\u00e4 lupaili Erkin p\u00e4\u00e4sev\u00e4n kouluun, taipuivat t\u00e4m\u00e4n vanhemmat antamaan viisivuotiaansa kasvattilapseksi saareen. P\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vaikutti toive saada ainakin yhdelle lapsistaan jotain parempaa.<\/p>\n\n\n\n

Saaren kartanossa Erkki Kela otettiin hyvin vastaan. Aluksi h\u00e4n oli ik\u00e4v\u00f6inyt kotiinsa, mutta tilan em\u00e4nt\u00e4piika oli helpottanut ik\u00e4v\u00e4\u00e4 paistamalla pannukakkuja ja voitelemalla leiv\u00e4n p\u00e4\u00e4lle paksun kerroksen voita. Olipa Erkki-poika p\u00e4\u00e4ssyt nukkumaan t\u00e4m\u00e4n viereenkin, kun ik\u00e4v\u00e4n itku oli pienen pojan illalla yll\u00e4tt\u00e4nyt.<\/p>\n\n\n\n

Erkki Kela alkoi kotiutua saareen ja oli avuksi kaikenlaisten askareiden hoitamisessa. Koska kapteenin kartano oli iso rakennus, puita sai kantaa niin paljon kuin vain jaksoi. Erkki Kela p\u00e4\u00e4si my\u00f6s hein\u00e4nhakumatkalle \u2013 vaikka oli silloin viel\u00e4 niin pieni, ettei itse p\u00e4\u00e4ssyt hein\u00e4h\u00e4kin p\u00e4\u00e4lle. Rengit auttoivat h\u00e4net kuorman p\u00e4\u00e4lle ja saipa Erkki Kela jopa ohjastaa kuormaa vet\u00e4vi\u00e4 hevosia. Kouluun Erkki Kela ei kuitenkaan lupauksista huolimatta p\u00e4\u00e4ssyt, mutta oppi kuitenkin lukemaan kapteenin ja em\u00e4nt\u00e4piian opastamana. Todenn\u00e4k\u00f6isesti h\u00e4n oppi my\u00f6s kirjoittamaan, mutta laskutaito j\u00e4i p\u00e4\u00e4ss\u00e4, ei paperilla, toimitettavaksi. I\u00e4n my\u00f6t\u00e4 vastuu erilaisista askareista kasvoi: Puut ja vedet piti kantaa, talvisin t\u00e4ytyi luoda lumet ja lakaista portaat, kes\u00e4t puolestaan kuluivat paimenessa.<\/p>\n\n\n\n

Mantereella sijaitsevaan kotiinsa Erkki Kela p\u00e4\u00e4si vierailulle vain harvoin, mutta i\u00e4n l\u00e4hetess\u00e4 kymment\u00e4 h\u00e4n kelpasi soutajaksi, kun Jori Franz\u00e9n l\u00e4hti k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Oulussa asioilla. My\u00f6hemmin Erkki Kelan tyt\u00e4r Iines Kela, (my\u00f6h. Myllyoja) oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 juuri noiden soutureissujen takia h\u00e4nen is\u00e4ll\u00e4\u00e4n oli suuret k\u00e4det.<\/p>\n\n\n\n

Toisinaan Jori Franz\u00e9nin tapaamiset muiden herrojen kanssa Susiteetissa venyiv\u00e4t, ja pieni Erkki Kela joutui odottamaan is\u00e4nt\u00e4\u00e4ns\u00e4 rannassa tuntikaupalla. Joskus Franz\u00e9n k\u00e4vi tuomassa Erkki Kelalle ev\u00e4st\u00e4, jotta t\u00e4m\u00e4 jaksoi odottaa. Laiturissa vartova, yksin\u00e4inen pikkupoika oli my\u00f6s helppo kohde kaupunkilaispoikien kiusattavaksi. Er\u00e4\u00e4n kerran Erkki Kela joutui t\u00f6kkim\u00e4\u00e4n veneen airolla paikalle p\u00f6l\u00e4ht\u00e4neit\u00e4 katupoikia, jotka olivat nakelleet Erkki Kelaa kivill\u00e4 ja yritt\u00e4neet v\u00e4kisin nousta veneeseen. Kerran paluumatkalla myrsky yll\u00e4tti Franz\u00e9nin ja Erkki Kelan, ja he joutuivat kamppailemaan tunteja ennen kuin p\u00e4\u00e4siv\u00e4t kotisatamaan.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Erkki Kela oli ollut varsin tyytyv\u00e4inen oloihinsa, h\u00e4n tunsi olonsa kuitenkin yksin\u00e4iseksi, sill\u00e4 saaressa h\u00e4nell\u00e4 ei ollut ollut ik\u00e4ist\u00e4\u00e4n seuraa. Niinp\u00e4 er\u00e4\u00e4n sunnuntaivierailun aikana, kun p\u00e4iv\u00e4 oli kulunut sisarustensa kanssa iloisesti puukkotikkaa heitt\u00e4ess\u00e4 sek\u00e4 pelatessa hevosenh\u00e4nt\u00e4jouhista ja nahkakaarista kootulla karttupallolla, 12-vuotias Erkki Kela ilmoitti j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kotiin.<\/p>\n\n\n\n

Erkki Kelan Aappo-veli meni ja ilmoitti asian ja se oli sill\u00e4 selv\u00e4. My\u00f6hemmin Erkki Kela ty\u00f6skenteli kirvesmiehen\u00e4 Varjakan saaressa Ule\u00e5 Oy:n palveluksessa, kalastajana ja lis\u00e4ksi h\u00e4net tunnettiin taitavana saarnaajana.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan saha perustetaan<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ennen vuonna 1912 perustettua Ab Ule\u00e5 Oy:t\u00e4, eli Oulu-yhti\u00f6t\u00e4, joka ty\u00f6llisti Erkki Kelan lis\u00e4ksi monta muuta varjakkalaista ja jonka aikana Varjakan saha kasvoi Pohjoismaiden suurimmaksi, Varjakassa toimi vuonna 1900 toimintansa aloittanut saha, jonka oli perustanut Varjakka Tr\u00e4varu Aktiebolaget. Varjakan sahan perustamisessa n\u00e4kyy Oulun seudun sahateollisuuden tyypilliset piirteet, kuten omistajien porvaritausta ja sahan sijoittuminen rannikolle. <\/p>\n\n\n\n

Useimmat sahoihin sijoittaneet oululaiset kauppiaat luopuivat sahaosuuksistaan, kun puisten purjelaivojen valmistus p\u00e4\u00e4ttyi, mutta osa suurimmista kauppahuoneista k\u00e4\u00e4nsi katseensa h\u00f6yrysahoihin. Pateniemen lis\u00e4ksi kaksi seuraavaa suursahaa rakennettiin entisten laivaveist\u00e4m\u00f6iden alueelle. Ensimm\u00e4inen niist\u00e4 oli vuonna 1875 k\u00e4ynnistynyt Korkeasaaren saha. Siin\u00e4 osakkaina olivat Bergbomin ja Candelinin kauppahuoneiden lis\u00e4ksi ruotsalainen ruukinpatruuna August Ekman. Korkeasaaren h\u00f6yrysaha ja Sahasaaren vesisaha liitettiin vuonna 1879 perustettuun Ule\u00e5borgs S\u00e5gverks Aktiebolagiin, jonka toimitusjohtajana oli konsuli Leon. Candelin nuorempi. H\u00e4n myi vuonna 1898 eri sahoissa olevat osuutensa insin\u00f6\u00f6ri ja my\u00f6hemmin hovineuvos Knut Theodor Sohlbergille, joka my\u00f6s seurasi Candelinia Ule\u00e5borgs S\u00e5gverkin – Oulun Sahaosakeyhti\u00f6n toimitusjohtajana.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Varjakan sahan perustaminen ajoittuu my\u00f6s yleiseen Suomen teollistumisen nousuun. Suomen ensimm\u00e4isten kruununsahojen perustamisesta l\u00e4htien 1530- ja 1550-luvuilla sahateollisuus oli ollut vaatimatonta maan talousel\u00e4m\u00e4n kannalta. Sahojen perustaminen oli ollut luvanvaraista ja niiden tuotantom\u00e4\u00e4ri\u00e4 s\u00e4\u00e4deltiin. Syyn\u00e4 t\u00e4h\u00e4n oli se, ett\u00e4 valtiovalta halusi turvata sen erityisess\u00e4 suojeluksessa olevan vuoriteollisuuden tarvitseman sysipuun riitt\u00e4vyyden 1600- ja 1700-luvuilla. Lis\u00e4ksi tervanpoltto oli eri mets\u00e4nk\u00e4ytt\u00f6muodoista merkitt\u00e4vin aina 1800-luvulle saakka: terva oli Suomen t\u00e4rkein vientituote. <\/p>\n\n\n\n

Muutos ajoittuu 1800-luvun puoliv\u00e4liin, jolloin annettiin erilaisia elinkeinoel\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevia asetuksia. Vuonna 1857 h\u00f6yrysahojen perustamiskielto peruutettiin ja vuonna 1861 sahaustoimintaa rajoittavat kiinti\u00f6t purettiin. Vuonna 1859 vapautui elinkeinoel\u00e4m\u00e4 ja vuonna 1864 annettiin asetus osakeyhti\u00f6laista, joka mahdollisti suuryritysten perustamisen, mik\u00e4 oli yksi mets\u00e4teollisuuden kasvun edellytyksist\u00e4. Kaikki n\u00e4m\u00e4 vaikuttivat suomalaisen sahateollisuuden nousuun 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskolla ja erityisesti n\u00e4m\u00e4 tekij\u00e4t vaikuttivat Pohjois-Suomen sahateollisuuteen. Yksi Suomen ensimm\u00e4isist\u00e4 vuosina 1860-62 aloittaneista h\u00f6yrysahoista perustettiin Iin Kestil\u00e4\u00e4n. Sahan perustivat J.G Bergbom, J.W. Snellman G:son, Fr. J. Franz\u00e9n ja P. Hedman vuonna 1860. H\u00f6yrysahoja perustettiin my\u00f6s Pietarsaareen, Poriin ja Anjalaan. <\/p>\n\n\n\n

H\u00f6yryvoima ei kuitenkaan ollut ainoa suomalaisen sahateollisuuden tuuppari. Ulkomaalaiset sahayritykset kiinnostuivat Suomesta ja toivat tullessaan p\u00e4\u00e4omaa ja uudempaa teknologiaa. Lis\u00e4ksi pohjoismainen konepajateollisuus kehitti tehokkaampia sahakoneita. Puu ja ty\u00f6voima oli Suomessa halpaa ja uittoja tehostettiin niin, ett\u00e4 sahojen edulliset sijainnit jokien suissa yhdistyiv\u00e4t mets\u00e4varoihin. Kun viel\u00e4 laivaliikenne h\u00f6yrystyi, valmiin sahatavaran rahtaus muualle Eurooppaan alensi kustannuksia. <\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s muita kehityst\u00e4 tukevia tekij\u00f6it\u00e4 oli. Suomen sahatavaran t\u00e4rkein ostaja eli Iso-Britannia laski tuontitullejaan useita kertoja 1870-luvulle tultaessa, mik\u00e4 avasi suomalaiselle sahatavaralle laajat markkinat. H\u00f6yryteknologian kehitys ei vauhdittanut ainoastaan sahateollisuutta vaan my\u00f6s liikennett\u00e4. Laivaliikenteen h\u00f6yrystyess\u00e4 niin sis\u00e4vesi-, rannikko- kuin valtameriliikenteess\u00e4, laskivat kuljetuskustannukset tuntuvasti. Kustannukset laskivat my\u00f6s rautatieliikenteen yleistyminen vuoksi. <\/p>\n\n\n\n

1800-luvun lopulla Oulun seudulla toimi viel\u00e4 kaksi vesisahaa, mutta ne joutuivat lopettamaan uuden toimintaymp\u00e4rist\u00f6n paineissa jo ennen vuosisadan vaihtumista. Sahasaaren vesisaha lopetti toimintansa vuonna 1883 ja Kiimingin Koitelissa sahaus p\u00e4\u00e4ttyi vuonna 1891.<\/p>\n\n\n\n

H\u00f6yrysahat edesauttoivat konevoimalla k\u00e4yv\u00e4n suurteollisuuden syntymist\u00e4 Suomeen 1870-luvulla. Eniten sahojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyi vuosina 1890-1899. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi muun muassa huomattavana voimavarojen yhdist\u00e4misen\u00e4 vuonna 1893, kun tuotannosta ja raaka-aineesta kesken\u00e4\u00e4n kilpailevat kauppahuoneet J.W. Snellman G:son ja G. & C. Bergbom perustivat Tr\u00e4varuaktiebolaget Kemin eli Puutavaraosakeyhti\u00f6 Kemin. Muita osakkeenomistajia olivat mm. brittil\u00e4inen sahatavaran tuontiliike G.F Neamen & Co, konsuli Alf Jacobson ja kauppaneuvos C.M. Dahlstr\u00f6m. Yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Kemijoen alueen edut koko Per\u00e4pohjolan mets\u00e4teollisuus keskittyi huomattavasti. T\u00e4h\u00e4n ajanjaksoon ajoittuu my\u00f6s Varjakan sahan perustaminen. Aikaisemmin saha-alan toimijoilla oli yhteisty\u00f6t\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 uittoyhdistyksiss\u00e4 ja Oulujoen Tukinhakkaus- ja Lauttausyhti\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Oulun Sahaosakeyhti\u00f6n tuore toimitusjohtaja Knut Theodor Sohlberg kiinnostui Varjakasta uutensa sahan sijoituspaikkana ja teki aloitteen Varjakan Puutavara Osakeyhti\u00f6n – Varjakka Tr\u00e4varuaktiebolagetin perustamiseksi. Yhti\u00f6n perustava kokous oli 17. marraskuuta 1898. Perustajina olivat rouva Hanna Nordblad, sahais\u00e4nn\u00f6itsij\u00e4 Johan Nordblad, insin\u00f6\u00f6ri K.Th. Sohlberg, varakonsuli K.E Granberg ja mets\u00e4nhoitaja Edv. L. Sandman. <\/p>\n\n\n\n

Rakennusty\u00f6t aloitettiin samana vuonna G.G. Franz\u00e9nilta yhti\u00f6lle siirtyneill\u00e4 Kosusen tilan mailla Varjakan saaressa. Ensimm\u00e4iset sahaus- ja voimalaitteet tuotiin vesiteitse Pudasj\u00e4rven Pet\u00e4j\u00e4kankaalta. Saha siirrettiin tukkilautan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 Iijokisuulle ja siit\u00e4 edelleen Varjakkaan. Samalla uitolla tuli mukana muitakin rakennuksia. Tukkilauttaa hinasi todenn\u00e4k\u00f6isesti hinaaja Helmi. Oulunsalon Varjakkaan rakennettu saha oli vuosina 1860-1920 saareen rakennetuista sahoista vain yksi. Tuona aikana Pohjan- ja Suomenlahden rannikolle rakennettiin sahat muun muassa Tornion Kuusiluotoon, Kemin Karihaaraan, Veitsiluotoon ja Laitakariin, Pietarsaaren Stockholmeniin, Porin Reposaareen, Porvoon Kaunissaareen ja Kotkan Hietaseen. <\/p>\n\n\n\n

Kolmikeh\u00e4inen h\u00f6yrysaha valmistui Varjakan saarelle vuonna 1900, jolloin sahan toiminta my\u00f6s alkoi. Ensimm\u00e4isen\u00e4 toimintavuotenaan saha tuotti runsaat 3 500 standarttia eli noin 16 300 kuutiota sahatavaraa. Varjakka Tr\u00e4varu Ab oli yksi nelj\u00e4st\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 sahausyhti\u00f6st\u00e4 Oulun seudulla, muut kolme olivat J.W. Snellman G:son, G. & C. Bergbom ja Ule\u00e5borgs S\u00e5gverk Ab. <\/p>\n\n\n\n

Sohlberg kumppaneineen maksoi Varjakan saaresta 50 000 markkaa, joka vastaa vuoden 2022 rahassa hieman yli 270 000 euroa. Saaren lis\u00e4ksi kauppaan kuuluivat Kosusen tila pirtteineen, 40 hehtaaria vanhaa peltoa ja 30 000 markan arvosta mets\u00e4\u00e4. Jori Franz\u00e9n osallistui sahan rakennust\u00f6ihin ajattaen kivi\u00e4 sahalaitosta varten, ty\u00f6skennellen siis jonkinlaisessa yhteisty\u00f6ss\u00e4 Sohlbergin kanssa. T\u00f6iden edetess\u00e4 ty\u00f6njohto siirtyi Erkki Saastamoiselle. H\u00e4n ja Jori Franz\u00e9n eiv\u00e4t tulleet toimeen kesken\u00e4\u00e4n, joten Franz\u00e9n muutti vuonna 1900 mantereelle, Varjakan niemelle.<\/p>\n\n\n\n

Varjakan suuronnettomuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6 sahalla oli raskasta. Eritoten laivojen ahtaus \u2013 eli laivalastien lastaus ja purkaminen \u2013 oli kovaa ty\u00f6t\u00e4 ja vaati paljon ty\u00f6voimaa. Lastaussesonki alkoi j\u00e4\u00e4n sulettua ja jatkui loka-marraskuulle saakka. Lastauskautena Varjakkaan saapui paljon tilap\u00e4isi\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 muualta, samoin moni paikkakuntalainen sai lis\u00e4tuloja sahan ahtaushommissa. Esimerkiksi vuonna 1927 huhtikuun ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Varjakassa oli 452 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, mutta hein\u00e4kuussa ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 oli jo 558 ja lokakuussa 607. <\/p>\n\n\n\n

Lastausty\u00f6 eri vaiheineen oli my\u00f6s vaarallista. Tavaraa lastattiin redille eli sataman ulkopuoliseen, suojaisaan ankkuripaikkaan kiinnittyneisiin laivoihin isohkoista proomuista k\u00e4sin. Ensin proomut lastattiin t\u00e4yteen satamassa, johon suuremmilla laivoilla ei ollut p\u00e4\u00e4sy\u00e4, mink\u00e4 j\u00e4lkeen proomut hinattiin merell\u00e4 olevan laivan viereen. Lastaajat kuljetettiin redille yleens\u00e4 purje- tai muulla veneell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Alkukev\u00e4\u00e4st\u00e4 1907 Varjakassa perustettiin lastausrengas, joka oli viime vuosisadan alussa yleinen toimintamalli Per\u00e4meren rannikon sahoilla. Lastausrenkaat yleens\u00e4 noudattivat osuustoimintaperiaatetta. Lastaust\u00f6ihin osallistui kuitenkin my\u00f6s paljon j\u00e4rjest\u00e4ytym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ty\u00f6voimaa, josta suuri osa oli naisia. <\/p>\n\n\n\n

Ylivoimaisesti suurin osa sahan ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 oli aikuisia miehi\u00e4, mutta my\u00f6s lapset, nuoret ja naiset ty\u00f6llistyiv\u00e4t sahalla. Alaik\u00e4iset pojat ty\u00f6llistyiv\u00e4t muun muassa tukinved\u00e4tt\u00e4jin\u00e4 ja tukinsilmustajina. N\u00e4m\u00e4 ty\u00f6teht\u00e4v\u00e4t olivat osa puun ty\u00f6st\u00f6n ensimm\u00e4ist\u00e4 vaihetta, jossa tukit uitettiin sahalle ja s\u00e4ilytettiin vedess\u00e4. Siit\u00e4 ne mahdollisesti my\u00f6s ker\u00e4ttiin suomukseen eli tukkien p\u00e4\u00e4t nostettiin toistensa p\u00e4\u00e4lle, jotta sopivat tukit l\u00f6ydett\u00e4isiin helposti kuiville nostoa varten. Varjakassa t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6vaihe tehtiin 1900-luvun alussa k\u00e4sin. Alaik\u00e4iset ty\u00f6skenteliv\u00e4t usein my\u00f6s sahaty\u00f6n eri vaiheissa, kuten halkaisusahurina ja justeerajana. Eniten lapsia Varjakan sahalla ty\u00f6skenteli lautatarhalla: nuorin heist\u00e4 oli vain 11-vuotias. <\/p>\n\n\n\n

Palkkaa ulkona suoritettavista ty\u00f6teht\u00e4vist\u00e4 maksettiin v\u00e4hemm\u00e4n kuin sis\u00e4ty\u00f6st\u00e4, ja naisille maksettiin v\u00e4hemm\u00e4n kuin miehille. Vuonna 1917 ulkoty\u00f6st\u00e4 maksettiin miehille palkkaa 374 markkaa kuukaudessa. Naisille ulkot\u00f6ist\u00e4 maksettava kuukausipalkka vaihteli 304 ja 330 markan v\u00e4lill\u00e4. Vuonna 1927 naisten tilanne ei ollut parantunut. Miespuoliselle ammattity\u00f6ntekij\u00e4lle maksettiin 7,25 markan ja naispuoliselle vastaavalle 4,15 markan tuntipalkkaa. Muille, eli ammattitaidottomille ty\u00f6ntekij\u00f6ille, maksettiin miehille viisi ja naisille 3,10 markkaa tunnilta ja alle 18-vuotiaille miehille nelj\u00e4 ja naisille 2,75 markkaa tunnilta. Alle 18-vuotiaalle nuorukaiselle maksettiin siis parempaa palkkaa kuin aikuiselle, ammattitaidottomalle naiselle ja vain 15 penni\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuin naispuoliselle ammattity\u00f6ntekij\u00e4lle. <\/p>\n\n\n\n

Paitsi raskasta, ty\u00f6 sahalla oli my\u00f6s vaarallista. Esimerkiksi vuonna 1925 Oulun piirin ammattientarkastaja vaati pukuhuoneiden ja sosiaalisten tilojen sek\u00e4 ensiaputilojen rakentamista sahalle. Ty\u00f6suojelu oli hyvin puutteellista. My\u00f6s raskas ahtausty\u00f6 oli vaarallista, sit\u00e4h\u00e4n tehtiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 merell\u00e4. My\u00f6h\u00e4issyksyll\u00e4 1907 veden varaan joutui kolmisenkymment\u00e4 lastausty\u00f6t\u00e4 tehnytt\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, joista suurin osa oli naisia.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Lokakuun 18. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1907 oli tyyni ja kolea perjantai. Norjalainen, kolmimastoinen parkkilaiva Haugesund oli ankkuroituneena redille l\u00e4hell\u00e4 Oulunsel\u00e4ll\u00e4 sijaitsevaa Kyr\u00f6nkaria, miss\u00e4 28 Varjakan sahan ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4 oli ollut lastaamassa sen ruumaan laudanp\u00e4tki\u00e4. Ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 l\u00e4hes kaikki olivat naisia, koska heit\u00e4 pestattiin usein t\u00e4h\u00e4n nimenomaiseen ty\u00f6h\u00f6n. N\u00e4in toimittiin muun muassa siksi, ett\u00e4 laudanp\u00e4tk\u00e4t olivat kevyempi\u00e4 kantaa. H\u00e4m\u00e4r\u00e4 alkoi laskeutua iltakuuden aikaan ja ty\u00f6t p\u00e4\u00e4tettiin lopettaa.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6mies Tuomas Valkamon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli ollut kuljettaa ty\u00f6ntekij\u00e4t isolla purjeveneell\u00e4\u00e4n Haugesundille ja takasin, mutta tyyni keli kuitenkin hankaloitti paluumatkaa. Valkamo huomasi h\u00f6yryhinaaja Helmen sen alkaessa tehd\u00e4 paluuta Varjakkaan. Helmell\u00e4 oli hinattavanaan kaksi tyhj\u00e4\u00e4 lastiproomua, ja Valkamo pyysi, ett\u00e4 Helmi ottaisi h\u00e4nenkin paattinsa hinattavakseen. <\/p>\n\n\n\n

Helmen kapteeni ja Valkamo alkoivat kiinnitt\u00e4\u00e4 Valkamon paattia aivan Helmen per\u00e4\u00e4n. Noin kymmenen sylt\u00e4 pitk\u00e4 hinausk\u00f6ysi kulki purjeveneen vierest\u00e4. Hinaajan kone k\u00e4ynnistettiin \u2013 ja samalla hetkell\u00e4 purjevene kaatui vet\u00e4en mukanaan mereen kaikki kyydiss\u00e4 olijat. <\/p>\n\n\n\n

Liikkeelle l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 joko tuuli tai Helmen aiheuttama propellivirta painoi purjeveneen mastot proomuihin johtavaa hinausk\u00f6ytt\u00e4 vasten, jonka seurauksena purjevene kaatui. Veneen kaaduttua kyydiss\u00e4 olleet ty\u00f6ntekij\u00e4t ajautuivat takaa tulevien proomujen alle Helmen propellivirran mukana. <\/p>\n\n\n\n

Tapahtuneeseen reagoitiin heti heitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mereen pelastusrenkaita. Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt saada niist\u00e4 kiinni, koska virta oli niellyt ihmiset proomujen alle keveiden pelastusrenkaiden uidessa proomujen sivuille. Joku saatiin pelastettua k\u00f6ysien avulla. Ilma t\u00e4yttyi h\u00e4t\u00e4huudoista. Haugesund oli t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa vajaan sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 onnettomuuspaikasta, ja siell\u00e4 reagoitiin heti ja laskettiin kaksi pelastusvenett\u00e4 vesille. Ilta pimeni kuitenkin vauhdilla, merivesi oli salpaavan kylm\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Kun ihminen joutuu vasten tahtoaan veden varaan, h\u00e4n alkaa kamppailla. Elimist\u00f6n eloonj\u00e4\u00e4mismekanismit alkavat toimia yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 viivytt\u00e4\u00e4 veden joutumista keuhkoihin. Kun hukkuva vet\u00e4isee ensimm\u00e4isen vesier\u00e4n hengitysteihins\u00e4, kurkunp\u00e4\u00e4 kiristyy automaattisesti niin, ettei vett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisi enemp\u00e4\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4n seurauksena hukkuva alkaa pid\u00e4tt\u00e4\u00e4 hengityst\u00e4\u00e4n, mutta koska jossain vaiheessa on pakko vet\u00e4\u00e4 henke\u00e4, vett\u00e4 p\u00e4\u00e4see hukkuvan hengitysteihin nen\u00e4n, suun tai molempien kautta. <\/p>\n\n\n\n

Luonnonvesiss\u00e4 henkens\u00e4 puolesta kamppaileva hukkuva vet\u00e4\u00e4 henkens\u00e4 usein my\u00f6s hiekkaa, mutaa ja muita ep\u00e4puhtauksia, mik\u00e4 lis\u00e4\u00e4 keuhkotulehduksen ja \u00e4killisen vaikean hengitysvajausoireyhtym\u00e4n riskej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s sill\u00e4 on v\u00e4li\u00e4, onko hukkuva hukkumassa makeaan vai suolaiseen veteen. Makeassa vedess\u00e4 keuhkoverenkiertoon imeytyy vett\u00e4, joka sekoittaa veren fysikaalisten ja kemiallisten ainesosien tasapainon. T\u00e4m\u00e4 ep\u00e4tasapaino tuhoaa punaisia verisoluja, jolloin verenkiertoon joutuu runsaasti kaliumia, joka on puolestaan syd\u00e4melle vahingollista, sill\u00e4 se aiheuttaa syd\u00e4men kammiov\u00e4rin\u00e4\u00e4. Meriveteen hukkuessa prosessi toimii toiseen suuntaan: vesi poistuu verenkierrosta ja siirtyy keuhkorakkuloihin – ja t\u00e4st\u00e4 seuraa keuhkoedeema. T\u00e4m\u00e4 keuhkop\u00f6h\u00f6ksi nimitetty tila tai sairaus tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 keuhkoihin ker\u00e4\u00e4ntyy  nestett\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lokakuun 18. p\u00e4iv\u00e4 1907 l\u00e4hes kolmekymment\u00e4 naista haukkoi henke\u00e4\u00e4n ja yritti pelastautua pime\u00e4ll\u00e4 Per\u00e4merell\u00e4, sen j\u00e4\u00e4kylm\u00e4ss\u00e4 suolavedess\u00e4. Naisten yll\u00e4 olevat hameet vaikeuttivat selvitymist\u00e4 viel\u00e4 lis\u00e4\u00e4: suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 kangasta muuttui vedess\u00e4 raskaaksi ja kohti pohjaa vet\u00e4v\u00e4ksi voimaksi. Monen henki oli salpautunut, mutta joillakin oli viel\u00e4 voimaa huutaa apua. Kymmenet eri raajat huitoivat minne pystyiv\u00e4t toivoen niiden osuvan johonkin, joka olisi kiinte\u00e4\u00e4 ja kannattelisi. Kenties joku l\u00f6ysi vierest\u00e4\u00e4n toisen ihmisen, johon h\u00e4n tarrautui kiinni h\u00e4diss\u00e4\u00e4n ja veti mukanaan veden alle. Pienen matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ihmisi\u00e4 yritti p\u00e4\u00e4st\u00e4 pois mereen kaatuneen paatin alta, mutta turhaan, koska kylmyys ja pimeys olivat salvanneet hengen lis\u00e4ksi my\u00f6s suuntavaiston. Osa huusi yh\u00e4 h\u00e4diss\u00e4\u00e4n apua. Osalla ei en\u00e4\u00e4 l\u00e4htenyt \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja heid\u00e4n rintakeh\u00e4ns\u00e4 muuttuivat keuhkoihin virtaavan veden takia painavaksi. <\/p>\n\n\n\n

Meri alkoi t\u00e4ytty\u00e4 elottomiksi muuttuneista ruumiista. Kuollut ruumis on vett\u00e4 painavampaa, ja koska ruumiin tiivein osa on p\u00e4\u00e4, hukkuneet vajosivat kohti merenpohjaa p\u00e4\u00e4 edell\u00e4. Saatuaan pohjakosketuksen hukkuneet j\u00e4iv\u00e4t sinne huojumaan virtausten tahtiin kuin vedenalaiset kasvit, jalat kohti pintaa, kevyeksi muuttuneen hamekankaan ymp\u00e4r\u00f6idess\u00e4 vedess\u00e4 huojuvia s\u00e4\u00e4ri\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Haugesundin pelastusvene oli nopeasti paikalla, mutta vain v\u00e4h\u00e4n oli en\u00e4\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Kymmenen minuutin kuluessa onnettomuudesta merest\u00e4 oli saatu nostettua kymmenen ihmist\u00e4. Yksi mies ja nelj\u00e4 naista saatiin pelastettua hengiss\u00e4, loppuja yritettiin elvytt\u00e4\u00e4, mutta turhaan. Pelastautumaan onnistunut mies oli Tuomas Valkamo, joka j\u00e4i henkiin hyv\u00e4ll\u00e4 onnella. H\u00e4nkin oli j\u00e4\u00e4nyt molempien Helmen hinauksessa olleiden proomujen alle, mutta oli onnistuinut saamaan kiinni toisen proomun per\u00e4simest\u00e4, josta h\u00e4net pelastettiin. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Aluksi uhreilla ei ollut nimi\u00e4, vaan he olivat pelkki\u00e4 numeroita. T\u00e4m\u00e4 johtui siit\u00e4, ett\u00e4 laivan kapteeni ei ollut listannut ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 kirjoihinsa heid\u00e4n nimill\u00e4\u00e4n. Ja miksip\u00e4s olisi, heh\u00e4n olivat naisia eiv\u00e4tk\u00e4 he kuuluneet mihink\u00e4\u00e4n lastausrenkaaseen. Hukkuneet olivat siis vakuuttamattomia ja j\u00e4rjest\u00e4ytym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. My\u00f6s uhrien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 oli aluksi ep\u00e4selvyytt\u00e4. Onnettomuudesta raportoinut sanomalehti Kaleva arvioi 19. lokakuuta 1907 numerossaan uhrien m\u00e4\u00e4r\u00e4ksi jotain 20:n ja 24:n v\u00e4lill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

“Muista emme wiel\u00e4 muuta tied\u00e4 kuin ett\u00e4 he oliwat Oulunsalosta ty\u00f6miesten waimoja, leski\u00e4 tai tytt\u00e4ri\u00e4”, lehti kirjoitti uutisessa, jonka se oli otsikoinut: “Hirve\u00e4 onnettomuus, paatti pime\u00e4ss\u00e4 kaatunut, 24 ty\u00f6l\u00e4isnaista hukkunut, ainoastaan viisi pelastunut.”<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Varjakan saha seisautettiin ja sahan ty\u00f6l\u00e4iset ryhtyiv\u00e4t Oulun nimismiehen johdolla naaraust\u00f6ihin. T\u00e4m\u00e4 tapahtui kiinnitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kolme hauenpyyntiin tarkoitettua koukkua seip\u00e4\u00e4seen, jota uitettiin merenpohjaa pitkin kahden veneen v\u00e4liss\u00e4. N\u00e4in uhrit alkoivat nousta merest\u00e4 yksi kerrallaan ja he saivat tunnistuksessa numeron sijasta itselleen nimen. Lauantaina saatiin merest\u00e4 nostetuksi ty\u00f6miehen tytt\u00e4ret Hanna Kurtti, Jenni Karvonen, Impi Wikstedt, Sofia Nauska ja Kreeta Kela. <\/p>\n\n\n\n

Sunnuntaina vedest\u00e4 nostettiin ty\u00f6miehen vaimo Hanna Tuohino, Jenni Porko, Kaisa Olander, Miina Rautio ja ty\u00f6miehen tytt\u00e4ret Anna Kerttula ja Loviisa Karvonen, joka oli Jenni Karvosen \u00e4iti. Tuohinolta j\u00e4i kaksi, Porkolta yksi, Olanderilta kaksi ja Rautiolta kaksi lasta orvoksi. Onnettomuudessa hukkuneita ruumiita l\u00f6ytyi viel\u00e4 seuravanakin vuonna. <\/p>\n\n\n\n

“P\u00f6yristytt\u00e4w\u00e4n kamala on t\u00e4m\u00e4 onnettomuus ja kaikkien kansalaisten mieli\u00e4 syw\u00e4sti j\u00e4rkytt\u00e4w\u00e4, mutta Oulunsalon ty\u00f6l\u00e4iskansaan se kipeimmin koskee. Sinne se iski rauhallisten ahertajain keskelle kuin wainolaisen wasama, kuoloa kylw\u00e4en, synkk\u00e4\u00e4 surua ja katkeraa kaihoa tuottaen kymmeniin koteihin. Hirwe\u00e4n\u00e4 muistona s\u00e4ilyy eilinen p\u00e4iw\u00e4, lokakuun 18, kautta sukupolvien salolaisten mieless\u00e4”, kirjoitti Kaleva. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Onnettomuutta k\u00e4siteltiin k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 kaksi kertaa. Hinaaja Helmen kapteeni ja Tuomo Valkamo katsottiin onnettomuuden p\u00e4\u00e4vastuullisiksi, mutta molemmat selvisiv\u00e4t lievill\u00e4 tuomioilla – vaikka molemmat olivat olleet tapahtumahetkell\u00e4 p\u00e4ihtyneit\u00e4. Helmen kapteeni sai 500 markan sakon ja Valkamolle langetettiin kolmen kuukauden vankeustuomio varovaisuusvelvollisuuden laiminly\u00f6nnist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Varjakan sahan suurpalo 1919<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Viisi vuotta suuronnettomuuden j\u00e4lkeen oululaiset sahanomistajat tiivistiv\u00e4t j\u00e4lleen rivej\u00e4\u00e4n. Vuonna 1912 Oulun ja Oulun seudun sahayhti\u00f6t sek\u00e4 niiden mets\u00e4omaisuus yhdistettiin yhdeksi suuryhti\u00f6ksi, Ab Ule\u00e5 Oy:ksi. Ule\u00e5n perustaminen oli jatkoa Per\u00e4meren rannikon sahakartan liiketoiminnalliselle tiivistymiselle. T\u00e4m\u00e4 prosessi oli alkanut Kemijoella, kun johtavien sahayhti\u00f6iden intressit yhtyiv\u00e4t Tr\u00e4varuaktiebolaget Kemi – Puutavaraosakeyhti\u00f6 Kemin perustamisessa vuonna 1893. Kemi-yhti\u00f6t\u00e4 perustamassa olivat oululaiset kauppahuoneet J.W. Snellman G:son ja G.& C. Bergbom.<\/p>\n\n\n\n

Vajaa 20 vuotta my\u00f6hemmin n\u00e4m\u00e4 samat nimet olivat mukana perustamassa Oy Ule\u00e5 Ab:a. Ule\u00e5borgs S\u00e5gverks Ab, Varjakka Tr\u00e4varu Ab, J. W. Snellman G:son ja G. & C. Bergbom merkitsiv\u00e4t yhdess\u00e4 Ule\u00e5 Ab:n 13,8 miljoonan markan p\u00e4\u00e4oman. Voidaankin sanoa, ett\u00e4 Varjakan sahan kultainen kausi alkoi Oy Ule\u00e5 Ab:n perustamisesta vuonna 1912. Oulu-yhti\u00f6lle siirtyiv\u00e4t Bergbomilta Pateniemen saha, Snellmanilta Toppilan saha, Ule\u00e5borgs S\u00e5gverksilt\u00e4 Korkeasaaren ja Varjakka Tr\u00e4varulta Varjakan saha. Ule\u00e5 Ab ylitti sadantuhannen kuutiometrin tuotannon jo ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 maailmansotaa. <\/p>\n\n\n\n

Varjakan saha oli aluksi neliraaminen, mutta ajan kuluessa raamien m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 lis\u00e4ttiin. Vuonna 1915 raameja oli kuusi ja vuonna 1916 seitsem\u00e4n. Vuodesta 1900 ensimm\u00e4isen maailmansodan loppuun menness\u00e4 sahalla ty\u00f6skenteli noin 300 ty\u00f6ntekij\u00e4\u00e4, mutta heid\u00e4n m\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4, samoin kuin sahan raamien m\u00e4\u00e4r\u00e4, oli pian kaksinkertaistumassa. Tarvittiin vain hinaajan savupiipusta lenn\u00e4ht\u00e4nyt kipin\u00e4, jonka aiheuttaman tulipalon j\u00e4lkeen Varjakan saha oli Pohjoismaiden suurin. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Oli tavallinen torstaip\u00e4iv\u00e4 ja lounasaika lokakuun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen, kuun 23. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 1919. Suuri osa sahan ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4, lastausv\u00e4est\u00e4 lautatarhan vartijoihin, oli aterioimassa saaren ruokalassa. L\u00e4hell\u00e4 saaren tapuleita oli laiturissa kaksi yhti\u00f6n hinaajaa, Helmi ja Irma. Siin\u00e4 puolenp\u00e4iv\u00e4n aikaan jommankumman hinaajan savupiipusta lenn\u00e4hti kipin\u00e4 ja sytytti lautatarhan tapulit palamaan. Aluksi palo alkoi pienen\u00e4, mutta se levisi nopeasti. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hell\u00e4 laituria palavan puutavaran huomasivat ensimm\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hell\u00e4 saarta olevissa lastilaivoissa olleet miehet, jotka alkoivat huutaa varoittaakseen tulipalosta. Kukaan ei kuitenkaan kuullut, eik\u00e4 lastauslaivassa ollut venett\u00e4, jotta miehet olisivat p\u00e4\u00e4sseet soutamaan rantaan p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen apuun. Meni tovi, ennen kuin laivalla saatiin h\u00f6yrypilli huutamaan ja sill\u00e4 tavoin kiinnitetty\u00e4 saarella olevien huomio. <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4ki alkoi oitis sammutust\u00f6ihin. Ensimm\u00e4isen\u00e4 liekkeihin tyhjennettiin suolahapporuiskut, mutta niist\u00e4 ei ollut mink\u00e4\u00e4nlaista hy\u00f6ty\u00e4. Jo t\u00e4ss\u00e4 varhaisessa vaiheessa tuli alkoi levit\u00e4 jatkuvasti kasvavalla voimalla. Tuuli lenn\u00e4tti lieskoja tapulista tapuliin, tuli levisi ja pian ensimm\u00e4inen miljoona markkaa oli palanut savuna ilmaan. <\/p>\n\n\n\n

Tuli l\u00e4hti levi\u00e4m\u00e4\u00e4n kohti sahanhoitaja Saastamoisen asuntoa ja konttorirakennusta, jotka sijaitsivat keskell\u00e4 saarta. Paikalla ollut kauppias R. Merikoski alkoi kuitenkin tarmokkaasti johtaa pelastust\u00f6it\u00e4 ja paikalle tuotiin pikaisesti vesiruisku. Sen ansiosta saatiin pelastettua irtaimistoa, kassa sek\u00e4 tukku t\u00e4rkeit\u00e4 papereita. <\/p>\n\n\n\n

Tuli oli kuitenkin armoton ja tuhoisa. Lautatarha, josta palo oli saanut alkunsa, oli kolmen-, nelj\u00e4nkymmenen metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 l\u00e4himmist\u00e4 rakennuksista, mutta siit\u00e4 huolimatta tuli sy\u00f6ksyi lautatarhan ja rakennusten v\u00e4lill\u00e4 olevan aukion yli ja sytytti konttorirakennuksen, ty\u00f6v\u00e4enkeitti\u00f6n, ruokalan, ison pirttirakennuksen ja lautatarhanhoitajien asunnot. Mit\u00e4\u00e4n muuta ei ollut teht\u00e4viss\u00e4 kuin katsoa rakennusten palavan raunioiksi. Puolenkymment\u00e4 perhett\u00e4 sek\u00e4 joukko yksin\u00e4isi\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 j\u00e4i nyt vaille kotia. Naiset ja lapset vietiin turvaan Salonp\u00e4\u00e4n kyl\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

Sivummalla olevat tapulit syttyiv\u00e4t silkasta kuumuudesta ja niin tuli alkoi levit\u00e4 liekkimeren\u00e4 saaren toiseen p\u00e4\u00e4h\u00e4n, miss\u00e4 olivat suuret tukkipinot ja niiden takana saha. Lautatarhasta sahalle johti lankkusilta, joka katkaistiin tulen etenemisen est\u00e4miseksi. Mutta vaara ei ollut ohi. Tapulien jatkona saaren sis\u00e4osassa oli nimitt\u00e4in suurehko lautasuojus eli riipitarha, jota tuliaallot alkoivat l\u00e4hesty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Ruokataukoa vietettiin my\u00f6s Oulussa meren kaupunginpuoleisella rannalla kun Varjakasta alkoi puskea taivaalle suuria, synkki\u00e4 savupilvi\u00e4. Rantaan ker\u00e4\u00e4ntyneet katselijat n\u00e4kiv\u00e4t tulen loimottavan \u2013 ja levi\u00e4v\u00e4n. Vain noin puolessa tunnissa koko Salonp\u00e4\u00e4n puoleinen saarennokka n\u00e4ytti olevan tulen ja savun vallassa. Uutinen Varjakan palosta levisi nopeasti ja rantaan kertyi alati suureneva katselijaparvi.<\/p>\n\n\n\n

Tieto tulipalosta saavutti my\u00f6s sanomalehti Kalevan toimituksen, eik\u00e4 aikaakaan kun toimittaja oli jo matkalla palopaikalle er\u00e4\u00e4n hinaaja-aluksen kyydiss\u00e4. Kello l\u00e4heni t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa kahta. Toimittaja sai todeta tulen levinneen nopeasti, sill\u00e4 h\u00e4nen p\u00e4\u00e4stess\u00e4\u00e4n tapahtumapaikalle suurin osa lautatarhaa ja sen l\u00e4hell\u00e4 olevia rakennuksia oli jo tuhoutunut. Tilannetta pahensi navakka l\u00e4nsituuli, joka kuljetti lieskoja lautatapulista toiseen. Toimittaja p\u00e4\u00e4tteli tulen saaneen alkunsa saaren Salonp\u00e4\u00e4n puoleisesta k\u00e4rjest\u00e4, koska siell\u00e4 sijaitsevat laiturit olivat palaneet tyystin ja tapuleista oli j\u00e4ljell\u00e4 vain matalat, hehkuvat hiilil\u00e4j\u00e4t, joista v\u00e4lill\u00e4 leimahti liekki tuulen osuessa sopivasti kytev\u00e4\u00e4n kipin\u00e4\u00e4n. Laiturin kyljess\u00e4 oli pari osittain lastissa ollutta ja palanutta lotjaa, jotka olivat uponneet laitojaan my\u00f6ten mereen. Tanskalainen h\u00f6yrylaiva, jota oli tulen syttymisen hetkell\u00e4 juuri lastattu, oli hinattu siihen kiinnitettyine lotjineen ulommaksi merelle, l\u00e4helle toista aalloilla keikkuvaa lastilaivaa. <\/p>\n\n\n\n

Sammutusty\u00f6t olivat t\u00e4ydess\u00e4 vauhdissa toimittajan saavuttua paikalle. H\u00e4n kirjoitti uutisraportissaan seuraavasti: <\/p>\n\n\n\n

“Rannassa oli useita pienempi\u00e4 h\u00f6yrylaivoja. ‘Panu’, ‘Emil’, ‘Wellamo’ ja ‘Yrj\u00f6’ painoivat t\u00e4ydell\u00e4 h\u00f6yryll\u00e4 vett\u00e4 letkuihin, joita oli johdettu er\u00e4\u00e4seen tapulien v\u00e4liseen kujanteeseen, mihin ilmeisesti koetettiin tulen valtaa pys\u00e4hdytt\u00e4\u00e4. Ponnistuksia auttoi jonkun verran tuulen suunta, joka kulki poikki saaren eik\u00e4 siis painanut tulta pitkinp\u00e4in. Ilmeisesti oli kuitenkin letkuista puute, joten sill\u00e4 aikaa, kun rannan puolella, jossa pumput toimivat, saatiinkin tulen levi\u00e4minen ehk\u00e4istyksi, kiersi se saaren sis\u00e4osista kuumuuden vaikutuksesta tapulista tapuliin”. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Puoli viiden aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 kaikki mahdolliset letkut siirrettiin suojelemaan riipitarhaa, ettei tuli p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4helle sahaa \u2013 vaikka se tuoreiden tukkipinojen takana olikin hieman suojassa. <\/p>\n\n\n\n

Pime\u00e4n saadessa lautatarha oli l\u00e4hes t\u00e4ysin tuhoutunut, samoin lautatarhan lastaamattoman, noin seitsem\u00e4n, kahdeksan standardin suuruinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 sahattua tavaraa oli palanut poroksi. N\u00e4in ollen lautatarhan tappio nousi noin kahdeksaan miljoonaan markkaan. Illalla puoli kahdeksan aikaan Varjakan saha oli viel\u00e4 s\u00e4\u00e4stynyt tulelta, mutta sammuttajat joutuivat silti tekem\u00e4\u00e4n kaikkensa sen pelastamiseksi: vaara ei miss\u00e4\u00e4n nimess\u00e4 ollut ohi. <\/p>\n\n\n\n

Tuli riehui pitk\u00e4\u00e4n ja valaisi tummanpunaisella hehkullaan koko l\u00e4ntisen taivaan. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Saaren sammutuslaitteet eiv\u00e4t olleet tapahtumahetkell\u00e4 ensiluokkaiset. K\u00e4siruiskussa ei ollut tarpeeksi voimaa ja vastik\u00e4\u00e4n hankitusta moottoriruiskusta ei ollut hy\u00f6ty\u00e4, koska se joko ei ollut k\u00e4ytt\u00f6kunnossa tai sit\u00e4 ei vain osattu k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Moottoriruiskun letkuista puuttuivat my\u00f6s yhdist\u00e4j\u00e4t, koska ne eiv\u00e4t olleet saapuneet ajoissa. Uutta ruiskua kyll\u00e4 yritettiin ottaa k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, mutta se oli lopulta ty\u00f6nnett\u00e4v\u00e4 mereen, kun sit\u00e4 ei ehditty kuljettaa tulen keskelt\u00e4 pois. My\u00f6s joukko letkuja ja suojuksia j\u00e4i tuleen. <\/p>\n\n\n\n

Tilannetta helpotti kuitenkin Pateniemen sahalta tuotu moottoriruisku, joka toimi, kunnes siit\u00e4 loppui bensiini. Tulta taltutettiin my\u00f6s yhti\u00f6n useilla pumppukoneilla varustetuilla laivoilla. <\/p>\n\n\n\n

**<\/p>\n\n\n\n

Tuli tuhosi Varjakan saaresta suuret lautatarhat, sahan- ja lautatarhan hoitajien asunnot, konttorin, ty\u00f6v\u00e4en keitti\u00f6n, ruokalan ja ison pirttirakennuksen. Ainoastaan pari asuinrakennusta ja sahalaitos s\u00e4\u00e4styiv\u00e4t, koska niiden sijainti oli liekkien ulottumattomissa. Vahingot olivat mittavat, mutta yhti\u00f6 sai hyv\u00e4t vakuutuskorvaukset, joilla Varjakan sahaa uudistettiin. Saha laajennettiin 12-raamiseksi ja suuret lautatarhat levitt\u00e4ytyiv\u00e4t saaren koko etel\u00e4puolelle. Saarta laajennettiin t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 rantoja sahauksesta syntyneell\u00e4 j\u00e4tepuulla \u2013 n\u00e4in saatiin lis\u00e4\u00e4 tilaa lautatarhoille. Uusia saharakennuksia rakennettiin: muun muassa kaksi l\u00e4hes sata metri\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 hallia, kaksi konehuonetta, uusi tukkiallas ja lajittelukatos eli pasanki. Saaren etel\u00e4ranta sai uudet laiturit ja Petsamon m\u00f6lj\u00e4n viereen rakennettiin iso kilipukkakasarmi eli harvalaudasta tehty varasto pienille lankunp\u00e4tkille. Saaren l\u00e4pi rakennettiin kulkemaan rautatie. Sahan tiilest\u00e4 rakennettu savupiippu n\u00e4kyi kauas. Tehtaan pilli soi aamuisin seitsem\u00e4lt\u00e4, jolloin Varjakan sahan ty\u00f6l\u00e4iset aloittivat ty\u00f6ns\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in saha oli valmis uudelle, iloiseksikin luonnehditulle vuosikymmenelle eli 1920-luvulle. Tuona aikana nuoressa, tasavaltaisessa Suomessa muun muassa yritettiin toipua raskaasta sis\u00e4llissodasta, k\u00e4ytiin kovia lakkotaisteluita ja alettiin hiljalleen ajautua kohti syv\u00e4\u00e4 lamaa. Varjakan sahalla n\u00e4htiin sahan ty\u00f6l\u00e4isten ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 heimosotien alta paenneiden vienankarjalaisten v\u00e4lisi\u00e4 k\u00e4rh\u00e4mi\u00e4 ja nostettiinpa Varjakan vesilt\u00e4 my\u00f6s yksi v\u00e4kivaltaisen lopun saanut ruumis. Tilimarkkinoilla tuhlattiin vaivalla tienattuja rahoja, saattoipa joku hankkia pime\u00e4n pirtupullonkin, jonka juotua kenties p\u00e4\u00e4tyi Varjakan ikiomaan putkaan. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Painamattomat l\u00e4hteet: <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Atte Kalajoen artikkeliluonnos Omat kulkemiset. P\u00e4iv\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n

Sanomalehdet: <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Oulun Wiikko-Sanomia: 7.9.1878, 28.12.1861, 5.1.1856, 21.2.1857, <\/p>\n\n\n\n

Kaleva: 19.10.1907, 23.10.1919.<\/p>\n\n\n\n

Tutkimuskirjallisuus: <\/em><\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ahvenainen Jorma. Suomen sahateollisuuden historia.  WSOY 1984. <\/p>\n\n\n\n

Hannula Jouko (toim.). Kotikuntani Oulunsalo. Oulunsalon kunta 1991.<\/p>\n\n\n\n

Hiltunen Mauno. Oulunsalon historia. Oulunsalon kunta ja seurakunta. Kemi 1987. <\/p>\n\n\n\n

Hirviniemi Helena. Oulunsalon Varjakka. Rakennushistoria, k\u00e4ytt\u00f6 ja kunnostus. Diplomity\u00f6. Oulun yliopisto. Arkkitehtuurin osasto. Oulu 1995. <\/p>\n\n\n\n

Honkalinna Mika. Honka. Kustannusosakeyhti\u00f6 Maahenki. Helsinki 2017.<\/p>\n\n\n\n

Julku Ky\u00f6sti. Valkean kaupungin vaiheet: Oulun historiaa.  Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1987.  <\/p>\n\n\n\n

Kalajoki Atte. Varjaagien mailla. Oulu-lehti 29.6.1965.<\/p>\n\n\n\n

Kalajoki Atte. Varjakan sahan alku ja loppu. Oulu-lehti 8.11.1979.<\/p>\n\n\n\n

Kalajoki Atte. Warjacka 1832. Oulu-lehti 8.11.1987.<\/p>\n\n\n\n

Kalajoki Atte. Pelastettu “Franz\u00e9nia”. Oulu-lehti 10.3.1983. <\/p>\n\n\n\n

Kantonen Timo. Satakunta sahaa Suomessa. Kulttuurihistoriallisesti merkitt\u00e4vi\u00e4 saharakennuksia ja -ymp\u00e4rist\u00f6j\u00e4. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Museovirasto. Helsinki 1996. <\/p>\n\n\n\n

Karjalainen Tapio. Puutavarayhti\u00f6iden maanhankinta ja -omistus Pohjois-Suomessa vuosina 1885-1939. Pro gradu. Oulun yliopiston historian laitos. Oulu 2000. <\/p>\n\n\n\n

Tiina Kuokkanen ja Noora Hemminki, \u201dVarjakan saha (1900\u20131929) lasten ja nuorten ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6n\u00e4\u201d Tekniikan Waiheita 41, no. 1 (2023): 6-27. https:\/\/doi.org\/10.33355\/tw.120463<\/p>\n\n\n\n

Myllyoja Iines. Kun sahan pilli piipasi. Oulunsalon OAY. Liiton kirjapaino, Oulu 1990. <\/p>\n\n\n\n

M\u00e4llinen Jarno. Oolannin sodan alkusoitto. http:\/\/kirjastolinkit.ouka.fi\/kaleva\/maalis14\/oolannin.htm<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4s\u00e4nen Maija-Liisa. Owla – Oula – Oulu. Kaupungin perustamisesta maailmansotiin. Pohjoinen. Oulu 1998. <\/p>\n\n\n\n

Pernu Jari. Tuottavuudeksi tuotettua yhteishenke\u00e4. Sosiaalinen toiminta ja sen motiivit Oulu Osakeyhti\u00f6ss\u00e4 1944-1949. Pro gradu. Kansatiede. Filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos. Helsingin yliopisto 2016. <\/p>\n\n\n\n

Sallamaa Kari. Maailma Ouluna: Atte Kalajoen el\u00e4m\u00e4 ja ty\u00f6t. Oulu-seura ry. 2017.<\/p>\n\n\n\n

Satokangas Reija (toim.). Oulun vuosisadat 1605-2005. Pohjois-Suomen Historiallinen yhdistys. Oulun yliopiston historiallinen laitos. Oulu 2005. <\/p>\n\n\n\n

Suhonen V-P. Joitakin huomioita Oulun keskiaikaisesta linnasta. SKAS 4\/2003. s. 19-24.<\/p>\n\n\n\n

Tuurnala Alpo. Pohjoiset purjeet. Suomalaisten purjealusten tarina. Johan Nurmisen s\u00e4\u00e4ti\u00f6 2017. <\/p>\n\n\n\n

Vilkuna, Kustaa H. J. Paholaisen sota. Teos 2006.<\/p>\n\n\n\n

Vilkuna, Kustaa H. J. Viha: perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta.  Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2005.<\/p>\n\n\n\n

Virkkunen A.H. Oulun kaupungin historia I. Kaupungin alkuajoilta isonvihan loppuun. Kirjola Oy 1953. <\/p>\n\n\n\n

Virtanen Sakari. Nuottasaaresta Wall Streetille: Oulun mets\u00e4teollisuus kauppahuoneista Stora Ensoon.  Stora Enso, Oulun tehtaat 2003.<\/p>\n\n\n\n

\u00c4ik\u00e4s Tiina, Kuokkanen Tiina, Tranberg Anna ja Ikonen Tiina. \u201dOulunsalon Varjakan sahamilj\u00f6\u00f6 moninaisten toimijoiden kulttuuriperint\u00f6kohteena\u201d Tekniikan Waiheita 39, no. 3 (2021): 85\u2013114. https:\/\/doi.org\/10.33355\/tw.103402<\/p>\n\n\n\n

\u00c4ik\u00e4s Tiina, Rapakko Jonas, Kuokkanen Tiina, Juola Marjo, Tranberg Annemari, Liedes Niko. Oulunsalon Varjakka. Historiallisen ajan sahayhteis\u00f6n asuinpaikan kartoitus ja koekaivaukset 2018, 2019 ja 2021. Arkeologia. Oulun yliopisto. <\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Varjakka is a small village located across the bay from Oulu, Finland.It has a school, harbour, manor house, bar and … Continue reading Varjakka<\/span><\/a><\/p>","protected":false},"author":4,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"page-templates\/full-width.php","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-605","page","type-page","status-publish","hentry"],"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/605","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=605"}],"version-history":[{"count":20,"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/605\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2213,"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/605\/revisions\/2213"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/warjakka.com\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=605"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}